Serov, Valentin Aleksandrovitš
(1865 – 1911)
Omakuva
oli sekä taidemaalari että graafikko. Hän opiskeli jo lapsena Ilja Repinin oppilaana ja myöhemmin Taideakatemiassa Pavel Tšistjakovin oppilaana. Hän oli Kiertävien taidenäyttelyiden toverikunnan, Mir iskusstva- ryhmän ja Venäläisten taiteilijoiden yhdistyksen jäsen. Hänen ensimmäisissä teoksissaan, esimerkiksi työssä Tyttö ja persikat vuodelta 1873 (Tretjakovin galleria, Moskova), näkyi venäläisen impressionismin piirteitä. Serov oli psykologisen muotokuvan mestari. Hän maalasi myös maisemia ja historiallisia aiheita.
1900-luvun alku oli uuden maalaustyylin etsimisen aikaa. Samoin kuin Vrubelkin, Serov työskenteli kaikilla maalaustaiteen aloilla. Hän on maalannut erinomaisia maisemia, kuten esimerkiksi Talvi vuodelta 1898, mutta parhaimmillaan Serov on muotokuvamaalarina.
57. Lapset 1899
Jopa kuvatessaan venäläisen aristokratian edustajien sisäistä elämää taiteilija on rehellinen ja oikeudenmukainen. Niinpä Zinaida Nikolajevna Jusupovan muotokuvassa vuodelta 1902 meidän edessämme on viehättävä, viisas nainen kauniissa puvussa. Hän istuu mukavalla sohvalla, vapaassa, luontevassa asennossa valkoisen koiransa kanssa. Tyynyt ja pienet taulut seinällä korostavat aristokraattisen olohuoneen kodikkuutta ja talon emännän kiinnostusta musiikkiin ja kirjallisuuteen.
59. Ruhtinatar Zinaida Nikolajevna Jusupovan muotokuva 1902
Aivan toisenlainen muotokuva on Serovin työ ruhtinatar Olga Konstantinovna Orlovasta vuodelta 1911. Ruhtinatar on pukeutunut tuon ajan viimeisimmän pariisilaismuodin mukaan ja ja hän näyttää esittelevän itseään katsojalle suurenmoisessa palatsiympäristössä. Häntä ympäröivät kultareunuksiset maalaukset ja pöydällä on siro, kallisarvoinen maljakko. Mutta onko tässä muotokuvassa sellaista lämpöä ja viehättävyyttä, mikä tulee esille ruhtinatar Jusupovan muotokuvassa? Ei varmaankaan. Ruhtinatar Orlovan jäisten harmaiden silmien katse ei kehota katsojaa keskusteluun kanssaan. Meidän edessämme on Pietarin korkeimman yläluokan edustaja, jolle on tärkeintä hän oma aristokraattinen arvonsa. Taiteilija on käyttänyt taitavasti myös komposition tarjoamia mahdollisuuksia korostamaan mallin kopeutta ja kylmyyttä. Orlova istuu vinottain niin, että eri tasojen leikkauskulmat (huoneen nurkka, polvet ja kengän kärki) vielä lisäävät vaikutelmaa mallin etäisestä olemuksesta. Tässä muotokuvassa yhdistyvät hienosti mallin luonteen monimutkaisuus ja maalauksen kauneus. Toisaalta tarkasti valittujen värisävyjen: sinisten, ruskeiden ja keltaisten suhteet muistuttavat vanhojen paraatimuotokuvien perinteestä ja toisaalta leveä ja vapaa maalaustyyli yhdistettynä tarkkaan psykologiseen luonteenkuvaukseen uuden ajan tunnusmerkki. Ehkäpä juuri Serovin muotokuvataiteeseen sopivat ranskalaisen runoilijan sanat “Mikä voi olla yksinkertaisempaa ja vaikeampaa, näkyvämpää ja syvempää kuin muotokuva!”
60. Ruhtinatar Olga Konstantinovna Orlovan muotokuva 1911
58. Talvi 1898
61. Ida Rubinšteinin muotokuva 1910.