ETUSIVU KUVAGALLERIA TAITEILIJOISTA TEOSLUETTELO TEHTÄVÄT

Ikonit

Venäjällä kirkkoarkkitehtuuri, kuoromusiikki ja ikonimaalaus muodostavat tiiviin kokonaisuuden. Ortodoksinen kirkko määräsi tarkasti, miten ja keitä ikoneissa kuvataan. Oli tiettyjä malleja, joiden mukaan ikonimaalarit maalasivat ikoninsa. Mutta näiden ankarien sääntöjen puitteissa ikonimaalarit löysivät oman mahdollisuutensa ilmaista käsityksensä kauneudesta, tunteista ja jopa oman aikansa tapahtumista. Tästä syystä muinaisvenäläinen ikonimaalaus ja ihmisten jokapäiväinen elämä liittyivät kiinteästi toisiinsa. Samassa yhteydessä pitää muistaa, että ikonimaalarin tehtävänä ei ollut jokapäiväisen elämän kuvaaminen, vaan ikonissa hahmojen sijainnilla, eleillä ja väreillä on oma merkityksensä.

Arkkienkeli Gabriel

1. Arkkienkeli Gabriel eli Kultahiuksinen enkeli 1100-luku

Yksi varhaisimmista ja parhaista ikoneista museon kokoelmissa on Arkkienkeli Gabriel eli Kultahiuksinen Enkeli 1100-luvulta. Ikonin alkuperä ja mestarin nimi ei ole tiedossa. Voimme sanoa, että Enkeli luo meihin katseensa vuosisatojen hämärästä. Tärkein asia ikonissa on Enkelin suuret surulliset silmät, jotka kuvaavat hänen henkistä elämäänsä. Kun tarkastelemme ikonia, huomaamme, että myös pään asento ja kasvojen muoto korostavat surua. Ikonin väriasteikko, joka muodostuu kullan, okran ja punaisen sävyistä kuvastaa ikonin toista nimeä Kultahiuksinen enkeli.

Hellyyden Jumalanäiti-ikonissa

2. Belozerskin Hellyyden Jumalanäiti 1200-luku

Kaikkein yleisimpiä ja rakastetuimpia ikoneita Venäjällä olivat Jumalansynnyttäjän ikonit. Belozerskin Hellyyden Jumalanäiti-ikonissa(1200-luvun alkupuoli) sinisen ja kirsikanpunaisen sävyt ja hahmojen ankarat linjat ilmaisevat ikonin monumentaalisuutta. Tässä ikonissa kuvataan Jumalanäidin ikuista äidinrakkautta. Katso, miten luottavaisesti pikku Kristus on äitinsä sylissä ja koskettaa poskellaan äidin poskea. Mutta Maria tietää jo poikansa traagisesta kohtalosta ja tästä johtuu Marian suru ja ankaruus.

Boris ja Gleb

3. Boris ja Gleb 1300-luku

Kristuksen ja Jumalanäidin ikonien ohella Venäjällä suosittuja olivat ikonit, jotka esittivät ensimmäisiä venäläisiä pyhimyksiä Borista ja Glebiä. Vuonna 1071 ruhtinaat Boris ja Gleb saivat surmansa heidän veljensä Sjatopolkin toimeksiannosta. 1100-luvulla syntyi tarina Boriksesta ja Glebistä, joka kertoo heidän traagisesta kuolemastaan. 1300-luvulta peräisin olevan ikonin Boris ja Gleb tausta on maalattu kultavärillä, joka symbolisoi taivaallista maailmaa, minne pyhimykset ovat saapuneet. Heillä on kädessään risti, joka symbolisoi marttyyrikuolemaa ja miekka, joka on merkki sotilaallisesta urheudesta. Kiinnittäkää huomiota, miten huolellisesti ikonimaalari on maalannut veljesten punaiset, kullalla ja helmillä koristetut kaftaanit ja kultakoristeisen sinisen viitan. Pehmeästä vuohennahasta valmistetut punaiset saappaat ja soopelinnahalla reunustetut lakit täydentävät Boriksen ja Glebin juhla-asuja ikonien juhlallisen tyylin mukaisesti.

Pyhä Georgios voittaja

4. Pyhä Georgios voittaja ja hänen elämänkertansa 1300-luku

Novgorodin kaupunkitasavallassa kehittyi omaperäinen ikonimaalareiden koulukunta. Novgorodin ikoneissa kuvattiin usein Pyhää Georgios Voittajaa. (Pyhä Yrjö). Georgios on usein maalattu punaiselle taustalle rohkeana ratsastajana, joka tappaa keihäällään kauhean lohikäärmeen. Venäläisten mielessä Rohkea Georgios kuvasi valoisaa alkua taistelussa vihamielisiä, pimeitä voimia vastaan. 1300-luvulta peräisin oleva novgorodilainen ikoni Pyhä Georgios voittaja ja hänen elämänkertansa kertoo myös pyhimyksen elämästä. Ikonin keskellä on sankari, joka on jo tehnyt urotekonsa. Georgioksen pelastama tsaarin tytär Jelisava vie kaupungin muurin luokse kokoontuneiden todistajien nähtäväksi sankarin taltuttaman ja voimansa menettäneen lohikäärmeen, joka aivan äsken oli kauhistuttanut koko kaupunkia.

Pyhä Georgios ja lohikäärme

5. Pyhä Georgios ja lohikäärme 1400-luku

Keskuskuvassa ikonimaalari ylistää Pyhää Georgiosta ja sivukuvissa, jotka luetaan kirjan tekstin tavoin oikealta vasemmalle, hän kertoo pyhimyksen elämästä, siitä, että Georgios oli rikas mies, mutta tutustuttuaan Kristuksen oppiin, hän jakoi rikkautensa köyhille. Kristinuskon julistamisesta pakanahallitsija tuomitsi hänet kidutuksiin ja kuolemaan. Mutta huolimatta kidutuksesta Georgios oli luja uskossaan eikä luopunut siitä. Tästä syystä kirkko julisti hänet pyhimykseksi. Kun tarkastelemme sivukuvia, huomaamme kuvien alla olevat selitystekstit. Ikonit eivät olleet tarkoitettu vain lukutaidottomille vaan myös lukutaitoisille kirkossa kävijöille.