17. Petrov-Vodkin, Kuzma Petrovitš (1878 — 1939)
Omakuva 1918
opiskeli Moskovassa Valentin Serovin oppilaana, sitten Münchenissä ja Pariisissa. Hän kuului Taiteen maailma- (Mir iskusstva) ja Neljä taidetta- ryhmiin. Petrov-Vodkin sai paljon vaikutteita 1900-luvun alun saksalaisilta ja ranskalaisilta taiteilijoilta. Myöskin kiinnostus varhaisen valistusajan teoksiin ja venäläisiin ikoneihin näkyvät hänen maalauksissaan. Hän tutki ja kokeili teoksissaan palloperspektiivin käyttöä.
76. Omenat 1917
Petrov-Vodkin piti taiteilijan tehtävänä esittää maalauksessa kuvattavan kohteen sisäinen olemus ja kohteiden keskinäiset suhteet avaruudellisessa tilassa. Ulkoinen totuudenmukaisuus on vähemmän tärkeä. Taiteilija oli erityisen kiinnostunut asetelmista, joita hän piti taiteilijan ja luonnon välisinä vakavina keskusteluina. Asetelmassa aihe ja psykologisointi eivät saa rajoittaa kuvattavan kohteen määrittelyä tilassa. ”Millainen kohde on, missä se on, missä olen minä, joka havainnoin tätä esinettä, tämä on tärkein asia asetelmissa. Tästä asetelmaa tarkasteleva katsoja saa suurta tiedostamisen iloa. Tämän lajin maalauksissa kuvatut esineet ovat yksinkertaisia ja vaatimattomia: omenoita, kukkia tavallisia astioita. Mutta taiteilijan tehtävä on asetella nämä esineet kankaalle niin, että katselijalla on mahdollisuus tarkastella näitä esineitä eri näkökulmista, mikä antaa näille esineille erityisen ilmeikkyyden ja merkityksen.” Esimerkkeinä Petrov-Vodkinin asetelmista ovat teokset Omenat vuodelta 1917, Viulu vuodelta 1918 ja Aamuinen asetelma vuodelta 1918. Omenat-maalauksessa kirkkaan punaisella liinalla on viisi värisävyiltään hillittyä kellertävänpunaista omenaa. Kolme niistä on oikeassa alakulmassa ja yksi vasemmassa alareunassa ja yksi lähempänä vasenta yläreunaa. Muuttaen keinotekoisesti tason erilaisia kaltevuuskulmia taiteilija tasapainottaa vasenta puolta näyttäen vasemman puolen omenat täydellisemmin. Onko tämä taiteilijan vakavaa puhetta luonnon kanssa?
77. Viulu 1918
Asetelmassa Viulu vuodelta 1918 viulu nojaa ikkunaan, jonka ruutujen läpi näkyy Pietarin kattoja ja ahtaita pihoja. Viulun siro muoto pehmentää kaupungin terävät ja kovat muodot ja tuo tähän tilaan musiikin ja sen mukana herkät värisävyt.
Asetelmien lisäksi Petrov-Vodkin maalasi myös muotokuvia sekä uskonnollisia aiheita ja ikoneita. Symbolinen punainen tai valkoinen hevonen on myös aihe, johon hän palaa useasti.
79. Fantasia 1925
81. Aamuinen asetelma 1918
80. Ilkeiden sydänten Hellyyden Jumalanäiti 1914-1915
78. Anna Ahmatovan muotokuva 1922