Taiteilijat

Ikonit
Kiprenski, Orest
Venetsianov, Aleksei
Brjullov, Karl Pavlovitš
Ivanov, Aleksandr
Aivazovski, Ivan
Repin, Ilja
Vasiljev, Fjodor
Surikov, Vasili
Šiškin, Ivan
Kuindži, Arhip
Levitan, Isaak
Vasnetsov, Viktor
Korovin, Konstantin
Serov, Valentin
Vrubel, Mihail
Кustodijev, Boris
Petrov-Vodkin, Kuzma
Kandinski, Vasili
Malevitš, Kazimir
Filonov, Pavel

Repin, Ilja Jefimovitš
(1844 – 1930)

opiskeli Pietarissa piirustuskoulussa Ivan Kramskoin oppilaana ja sitten Pietarin Taideakatemiassa, jossa hän myöhemmin toimi professorina ja vuosina 1898 – 1899 rehtorina. Hän oli taitava kaikilla kuvataiteen aloilla. Erityistä mainetta hänelle toivat maalaukset Volgan lautturit (1870 – 1873), Ristisaatto Kurskin maakunnassa (1880 – 1883, Tretjakovin galleria), Iivana Julma ja hänen poikansa Ivan (1885, Tretjakovin galleria) ja Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (1878 – 1881). Repin on maalannut myös runsaasti muotokuvia, joissa taiteilija kuvaa taitavasti mallinsa psykologisia luonteenpiirteitä. Repinin tuotanto kuuluu venäläisen maalaustaiteen huippuihin.

Opiskellessaan Taideakatemiassa Repin kirjoittaa: Ympäristö kiinnostaa minua, ei anna rauhaa, pyytää päästää maalattavaksi. Jo opiskeluaikana hän aloitti Volgan lauttureiden maalaamisen (1873).

Lautturit hän näki Neva-joella sattumalta ollessaan kävelyllä Nevan rannoilla 1868. Taiteilija järkyttyi nähdessään miehet, jotka vetivät joen yläjuoksuun päin raskaasti kuormattua proomua. Hänelle syntyi heti ajatus, että hänen on maalattava paljastava teos heidän raskaasta työstään. Mutta oman taulunsa esikuvat Repin löysi myöhemmin Volgalta. Tämä matka tutustutti nuoren taiteilijan tavallisten ihmisten elämään, avasi hänen silmänsä näkemään venäläisen luonnon kauneutta ja antoi hänelle mahdollisuuden uudella tavalla ymmärtää tavallista venäläistä kansaa. Vaikutelmiaan tältä matkalta Repin kuvaa kirjassaan Mennyt aika läheinen.

Lautturit laahustavat hitaasti pitkin loivaa hiekkarantaa erottuen tummana joukkona aurinkoisen Volgan maiseman taustalla. Mutta nämä miehet eivät ole kasvottomia. Meidän edessämme on omaperäinen ryhmäkuva, jossa tulevat esille yksilöt ja jokaisen oma luonne. Joukon edessä ovat kokeneimmat ja vahvimmat miehet. Edessä keskellä on viralta pantu pappi Kanin, jolla on filosofin kasvot, hänestä vasemmalla voimakas mustahiuksinen jättiläinen, elämän katkeroittama merimies Ilka. Keskellä ryhmää on nuori talonpoika rikkinäisessä punaisessa paidassa. Hänen oikeutettu suuttumuksensa johtuu nähtävästi edessä kulkevan piippua polttavan pitkän lautturin löystyneestä vetohihnasta. Joukon loppupäässä ovat kookas, vahva mies, jolla on ylpeännäköinen profiili ja lopullisesti voimansa menettänyt, melkein kaatumassa oleva lautturi. Huolimatta lauttureiden erilaisista luonteista, ryhmä vaikuttaa vahvalta ja tiiviiltä. Tätä vaikutelmaa Repin korostaa matalalla olevalla horisontin viivalla, mikä antaa maalaukselle monumentaalisuutta. Teos on maalattu veistokselle ominaisin selkein ääriviivoin ja voimakkain siveltimenvedoin. Repinin aikalaiset pitivät erityisesti teoksen vakavasta suhtautumisesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Maalauksissaan Repin kuvasi myös venäläisiä satuaiheita, kuten teoksessa Sadko vuodelta 1876. Mies on joutunut vedenalaiseen satumaailmaan ja tapaa siellä viehättäviä merenneitoja. Merenneidot kuvaavat epätodellista saavuttamattomuutta. Merenneitojen vastakohtana maalauksen yläkulmassa on todellisuutta esittävä tavallinen venäläinen nainen.

Venäläisen museon aarteisiin kuuluu vielä yksi Repinin maalaus Zaporogit kirjoittavat kirjettä Turkin sulttaanille (1878 – 1891). Maalaus kertoo taiteilijan kiinnostuksesta oman maan historiaa kohtaan. Kesän 1878 Repin vietti Moskovan lähellä Abramtsevossa Savva Mamontovin huvilalla. Mamontov oli teollisuusmies ja taiteen tukija. Repin maalasi muotokuvia ja muitakin teoksia. Talossa oli paljon vieraita ja kun he kokoontuivat viettämään aikaa yhdessä, he lukivat ääneen tarinoita, lauloivat ja kiistelivät taiteesta. Siellä Repin kuuli kertomuksen herjaavasta, terävästi kirjoitetusta kirjeestä, jonka Zaporogin kasakat olivat 1700-luvulla lähettäneet Turkin sulttaanille, kun tämä oli vaatinut kasakoita antautumaan hänen valtaansa. Kirje ilmaisi selkeästi kasakoiden vapaudentahtoa.

Repin koki, että kasakat edustavat vahvaa ja vapaata kansan voimaa. Repin työskenteli yli 12 vuotta tämän maalauksen parissa ja kirjoitti siitä: Kukaan ei ole kokenut syvemmin vapautta, tasa-arvoisuutta ja veljeyttä kuin tämän teoksen sankarit. Repin teki matkoja Ukrainaan kasakoiden asuma-alueelle, hän tapasi kasakoiden jälkeläisiä, tutustui heidän tapoihinsa, aseihin ja muihin esineisiin, ja toi näiltä matkoilta mukanaan satoja piirroksia ja luonnoksia.

Hän kehitteli sankareidensa luonteenpiirteitä. Hänen sankarinsa olivat selkeitä, itsevarmoja ja vakuuttavia. Jokaista henkilöä Repin kehitteli pitkään ja huolellisesti. Heitä ovat esimerkiksi viekas kirjuri, joka kirjoittaa kirjettä pöydän ääressä keskellä maalausta, peloton atamaani Serko (Atamaani on kasakkapäällikkö), jolla on haukan katse harmaissa silmissään ja piippu hampaissa, haavoittunut, karuluontoinen kasakka, jolla on side päässä tai hauskaa pilkkapuhetta nauraa hohottava isokokoinen vanha mies valkoisessa karvalakissa ja punaisessa kaftaanissa (Kaftaani on miesten puuvillainen tai silkkinen, viittamainen, edestä alas asti napitettu vaate, jossa on pitkät hihat ja joka ulottuu nilkkoihin asti.) Jokaisessa näistä sotaretkien ja taisteluiden karaisemassa miehessä on monien oikeiden henkilöiden piirteitä. Kehitellessään naurun eri vivahteita raikuvasta bassonaurusta helisevään ohueen nauruun, Repin ikään kuin loi maalaukseen äänen. Mutta vaikka katselija voi helposti kuvitella jokaisen henkilön naurun, niin taiteilijan tarkoituksena ei kuitenkaan ole huvittaa katselijaa. Maalauksessa nauru on keino vakuuttaa katselija kasakoiden oikeutuksesta ja voimasta. Onhan sanottu, että nauru voi tuhota vihollisen. Sitä paitsi nauru, joka yhdistää kasakat, on myös väline maalauksen komposition luomisessa. Kiinnittäkää huomiota, miten Repin sijoittaa maalauksen keskelle ympyrään tärkeimmät henkilöt, jotka ilmaisevat suhtautumisensa tapahtumaan ironisesti hymyillen tai lapsen omaisesti nauraa hohottaen. Vastaten näiden henkilöiden luonnetta taiteilija käyttää johdonmukaisesi myös punaisen, vihreän, keltaisen ja muiden värien joko kirkkaita tai sammutettuja sävyjä. Repinin kiinnostus ihmisten luonteeseen käy ilmi erityisesti hänen muotokuvissaan.