Teoksista

1880-luvulla taiteilijat alkoivat kiinnittää huomiota teoksen muodollisiin ominaisuuksiin, kuten värin ja rytmin ilmeikkyyteen. Arhip Kuindži oli edelläkävijä monessa suhteessa, sillä jo 1870-luvulla hän kokeili töissään uutta lähestymistapaa, joka voitti alaa vasta 1890-luvulla. Hänen taiteensa kehittyi kahteen suuntaan. Luonnon realistinen tulkinta sai rinnalleen romanttisen suunnan. Koristeellisuuden rinnalle tuli illuusio, ja tarkan ulkoilmamaalauksen rinnalla kehittyi voimakkaasti tunnepohjainen impressionistinen ilmaisu.Vuoden 1890 paikkeilla Kuindži maalasi talvimaisemia. Teos Auringon laikut huurteisella hangella on maalattu luonnonmukaisesti, mutta taiteilija on kehittänyt teosta niin, että se on yleisempi kuvaus talvimaisemasta.
Taidekriitikko Aleksandr Benois kirjoitti vuonna 1903 Kuindžin merkityksestä venäläiselle taiteelle: ”Venäläiselle maalaustaiteelle oli välttämätöntä oman impressionistin, Claude Monet’n, ilmestyminen. Kuindži oli sellainen taiteilija, joka ymmärsi erittäin selvästi värien suhteet, paneutui tarkasti niiden sävyihin ja niin tulisesti ja intohimoisesti halusi välittää ne, että muut venäläiset taiteilijat uskoivat häntä ja lakkasivat suhtautumasta väreihin kuin johonkin tuskin tarpeelliseen lisään...”