Zinaida Lansere syntyi vuonna 1884 Neskutšnoen maatilalla Harkovan alueella kuuluisaan Benois-Lanseren taiteilijaperheeseen. Hänen isoisänsä äidin puolelta, professori ja akateemikko Nikolai Benois, oli kuuluisa arkkitehti. Zinaida Serebrjakovan isä Jevgeni Lansere oli kuuluisa kuvanveistäjä ja äiti Jekaterina Benois oli taiteilija-graafikko. Zinaidan veljistä Nikolai oli arkkitehti ja Jevgeni kuvataiteilija.
Zinaida Serebrjakova sai parhaan mahdollisen koulutuksen. Hän kävi matkoilla Italiassa ja opiskeli Pariisissa. Tämän jälkeen hän työskenteli muun muassa lahjakkaan muotokuvamaalari Osip Brazin ateljeessa. Vuonna 1905 hän solmii avioliiton Boris Serebrjakovin kanssa, joka toimi myöhemmin rautatieinsinöörinä.
Zinaida Serebrjakova oli Taiteen maailma (Mir iskusstva) -ryhmän jäsen. Vuodet 1914 – 1917 olivat taiteilijan elämässä hyvää aikaa. Hän maalasi paljon sekä muotokuvia että Venäjän maaseutua kuvaavia maisemia ja kansan elämää, mutta kansalaissodan aika vuodesta 1918 alkaen oli taiteilijalle erittäin raskas. Perhe, jossa tuolloin oli neljä lasta, joutui lähtemään maatilaltaan ja muuttamaan Harkovaan. Vuonna 1919 perheen isä kuoli lavantautiin, ja taiteilijan oli vaikea elättää perhettään sekä vanhaa, sairasta äitiään. Elämästä selviytyminen vaati suuria ponnistuksia. Vuonna 1919 maalattu teos Korttitalo on yksi hänen traagisimmista teoksistaan. 35-vuotias taiteilijatar on maalannut sen muutama kuukausi miehensä kuoleman jälkeen. Korttitalo kuvaa symbolisesti heidän silloista elämäntilannettaan, joka oli niin epävakaa ja horjuva, että se saattoi luhistua hetkessä. Aikaisemmin taiteilija oli kuvannut iloista ja huoletonta lapsuutta, esimerkiksi maalauksessa Aamiaisella vuodelta 1914, mutta tässä Korttitalo-teoksessa pääteemana ovat suru ja huoli.
Perhe pääsi palaamaan vuonna 1920 Petrogradiin omaistensa lähelle isoisän asuntoon.
Zinaida Serebrjakova maalasi kaiken vapaa-aikansa kaupungin maisemia, ympäristön palatseja ja puistoja, muotokuvia ystävistään, itsestään sekä lapsistaan.
Vuonna 1924 Serbjaova matkusti Pariisiin saatuaan sieltä tilauksen suuresta seinämaalauksesta. Hänen äitinsä ja lapsensa jäivät Leningradiin. Taiteilijan oli tarkoitus palata Neuvostoliittoon, mutta se ei kuitenkaan onnistunut. Kaksi lapsista pääsi äidin luokse Pariisiin. Pariisista käsin Zinaida Serebrjakova teki matkoja Afrikkaan kuvaten teoksissaan sikäläistä kulttuuria. Zinaida Serebrjakova sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1947.
Vasta 1960-luvun alussa Tatjana-tytär pääsi käymään Pariisissa äitiään tervehtimässä. Neuvostoliitossa on järjestetty Zinaida Serbrjakovan töiden näyttelyitä sekä Moskovassa, Leningradissa ja Kiovassa. Taiteilija kuoli Pariisissa vuonna 1967.