Teoksista

Suunnitellessaan suurta teostaan Pyhä Venäjä Mihail Nesterov päätti tehdä vuonna 1901 matkan pohjoiseen Solovetskin luostariin Vienanmeren rannalle.Luostarin veljet, jotka olivat talonpoikia pohjoisilta alueilta ja Siperiasta, hämmästyttivät taiteilijaa älyllään, vahvuudellaan ja asiallisuudellaan. ”Rukoilemme Jumalaa metsässä kirveen ja sahan avulla”, he kertoivat itsestään. Koko luonto oli heidän pyhä kirkkonsa ja juuri sellaisena Nesterovkin kuvasi luontoa. Villieläimet ja linnut eivät pelänneet ihmisiä, koska he eivät koskeneet niihin ilman pakottavaa tarvetta. Keväällä vuonna 1902 Nesterov päätti esittää yleisölle luonnoksensa teoksesta Pyhä Venäjä. Maalauksen sisältö välittää hyvin toisen nimiehdotuksen Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Maalaukseen on kuvattu Kristus pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän, pyhittäjä Sergei Radonežilaisen ja suurmarttyyri Georgios Voittajan kanssa. Näyttää kuin nämä vanhoista ikoneista tutut, rakastetut pyhät olisivat tulleet metsässä olevasta skiitasta. Kristuksen luokse on tullut venäläisiä eri aikojen ja yhteiskuntaluokkien edustajia, jokainen omien murheidensa ja katumussanojensa kanssa. Maalaus on erittäin lyyrinen ja symbolinen: Venäjän kansan yhtenäisyys ja pelastuminen on sen alkuperäisessä, esi-isiltä perityssä ortodoksisessa uskossa. Syntyy vaikutelma, että aivan kuin yhdessä mystisessä hetkessä Pyhä Venäjä siirtyisi varhaisen kristinuskon aikaan ja Kristus ilmestyisi kansalle lumen, metsien ja peltojen keskellä eikä koristellussa, kullatussa kirkossa. Venäjän maa itsessään on temppeli.
Kriitikot pitivät maalausta epäonnistuneena, näkivät teoksessa epäuskoa virallista ortodoksisuutta kohtaan ja kritisoivat epävirallisuutta Kristuksen ja pyhien miesten kuvaamisessa.