Teoksista

Aleksei Sundukov opiskeli Moskovan taideteollisessa korkeakoulussa monumentaalisen maalaustaiteen linjalla. Vuodesta 1983 alkaen hän on osallistunut näyttelyihin Venäjällä ja ulkomailla. Sundukov työskentelee USA:ssa ja Venäjällä monumentaalis-dekoratiivisen maalaustaiteen parissa tehden veistoksia, öljymaalauksia ja grafiikkaa. Hänen töitään on esillä Venäjällä mm. Tretjakovin galleriassa ja Venäläisen taiteen museossa sekä Yhdysvalloissa Nykytaiteen museossa Fort Worthissa ja New Brunswickin yliopiston ”Zimmerli”-museossa.
Aleksei Sundukovin Jono kuvaa mennyttä aikakautta, jonka paluuta ei toivota. Pitkässä jonossa nähdään äänettömiä ihmisiä, jotka ovat järjestäytyneet toinen toistensa perään. Jonotetaanko lihaa, ulkomaisia saappaita, kaikkea hyvää, loppujen lopuksi onnea? Jono on paikka, jossa sanotaan hyvästit ylpeydelle ja jossa kaikki ovat samanarvoisia tai yhtä oikeudettomia.
Sundukovin teoksessa jono esitetään osana tuon ajan yhteiskunnan sosiaalista elämää. Jonossa seisovat ihmiset palaavat varmaankin töistään, ja heidän on pakko jäädä odottamaan jotakin elintärkeää. Tuskin tässä jonossa odotetaan lippuja johonkin kulttuuritapahtumaan. Tämä jono on arkipäiväinen ja osoittaa, että ihmiset ovat tottuneet jonottamaan rauhallisesti. Näyttää siltä, että jono jatkuu loputtomiin, koska katsoja ei näe sen alkua. Maalauksen sommitelma yläkulmasta alakulmaan korostaa tätä vaikutelmaa. Jono ikään kuin leikkaa maalauksen kahteen osaan. Toinen osa on täynnä ihmisiä ja toinen aivan tyhjä. Tyhjä tila kuvaa jonottavien ihmisten sisäistä tunnelmaa.