Teoksista

Nikolai Roerich maalasi teoksensa Vieraita meren takaa Pariisissa, jossa hän työskenteli taiteilija Fernand Cormonin ateljeessa. Hänellä on teemasta kaksi teosta: toinen teosvuodelta 1901 on Moskovan Tretjakovin galleriassa ja toinen vuodelta 1902 Pietarin Venäläisessä museossa. Roerichin uusi, värikäs lähestymistapa tulee selvästi ilmi tässä teoksessa. Teoksen maalauksellinen, värikäs runollisuus tuo eteemme ajan ennen tuntemattomien maanosien löytymistä. Sinisellä merellä vihreiden saarten keskellä lipuvat viikinkien satumaiset laivat. Reipas tuuli täyttää moniväriset purjeet, ja valkoiset lokit tulevat kirkuen laivaa vastaan. Työskennellessään maalauksen parissa Roerich käytti esimerkkinä kansantaidetta. Teos on koristeellinen ja värikylläinen, tunnelmaltaan iloinen ja samalla juhlallinen. Vieraat tulevat puolen yön aikaan. Suomenlahden rantaviiva näkyy valoisana juovana. Näyttää kuin kevättaivaan sininen väri olisi siirtynyt veteen. Tuuli väreilee veden pinnalla muodostaen lilanvärisiä ympyröitä ja kaistaleita. Lokkiparvi on laskeutunut aalloille, keinuu huolettomasti vedessä ja räpyttelee siipiään vasta etummaisen airon lähestyessä. Lokkien rauhalliseen elämään on tullut jotakin uutta ja ennennäkemätöntä. Uusi tuulenvire kulkee vettä pitkin ja tunkeutuu slaavien vuosisataiseen elämään, kulkee pitkin metsiä ja soita, yli laajan pellon. Se etenee slaavilaisten heimojen luokse, jotka näkevät harvinaisia, tuntemattomia vieraita ja ihmettelevät heidän sotaisia, vieraita tapojaan. Laivat tulevat pitkässä rivissä. Kirkkaat värit loistavat auringossa. Laivan kokka nousee korkeana ja ylväänä. Laiva on koristeltu punaisin, vihrein, keltaisin ja sinisin raidoin. Kokkapuussa ei näy tyhjää paikkaa, sillä se on veistetty täyteen erilaisia kuvioita; ristit, pisteet ja ympyrät kietoutuvat toisiinsa monimutkaiseksi kuvioksi. Muutkin laivan osat on koristeltu veistokuvioin, ja kaikki yksityiskohdat on tehty huolellisesti. Laivan kokkaan ja peräosaan on ripustettu kilpiä, jotka loistavat auringossa. Kirjavat purjeet synnyttävät vihollisissa pelkoa. Purjeen valkoiseen yläreunaan on ommeltu punaisia ympyröitä ja kuvioita, sillä viikinkien purjeet olivat harvoin yksivärisiä. Laivan keskikohdassa on mastoihin kiinnitetty kangas, joten soutajat ovat suojassa sateelta ja kuumalta auringonpaisteelta. Merikelpoisessa veneessä on tilaa noin 70 hengelle ja sen soutamiseen tarvitaan 30 soutajaa. Ruorissa on tärkeä henkilö, ehkä itse kuningas, joka erottuu helposti muista. Kuninkaan kypärässä on suuremmat sarvet, ja hänen aironsa on koristeltu muita näyttävämmin pronssisella villisian kuvalla. Kuninkaan haarniska vaikuttaa paljon kokeneelta, sillä se on ruostunut sateista ja suolaisesta vedestä. Siihen heijastuu kaula-aukon kultainen solki ja paksu rannerengas. Kuninkaan kirveen hopealla päällystetty tammivarsi erottuu miehistön kirveitä hienompana, ja hänen kupeellaan riippuu suuri, käyrä juomasarvi. Kuninkaan viikset ovat harmaanpunertavat, tuuheat kulmakarvat vetäytyvät kurttuun ruskettuneen nenän yläpuolella, ja poskessa näkyy vanha arpi. Tuuli tyyntyy, airot nousevat sopuisasti ja iskeytyvät samaan tahtiin veteen. Ne kuljettavat laivoja pitkin Nevaa, Olhavanjokea, Ilmenjärveä, Lovatjokea ja Dnepriä aina Konstantinopoliin asti.