Tarinat

Lapsuus- ja nuoruusvuodet Gleb Savinov vietti Volgan rannalla Saratovissa. Hänen isänsä, taideakatemian professori Aleksandr Savinov (1881–1942) oli taitava maalari, piirtäjä ja pedagogi. Savinovilla oli ystävyyssuhteet ”saratovilaisen koulun” taiteilijoihin, joita olivat mm. Kuzma Petrov-Vodkin, Aleksandr Matvejev, Pjotr Utkin ja Pavel Kuznetsov. He kokoontuivat usein Savinovien Saratovin-kodissa. Käytyään Leningradin maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin korkeakoulun Gleb Savinov kutsuttiin elokuussa vuonna 1940 asepalvelukseen laivastoon. Toisen maailmansodan ensimmäisinä vuosina hän osallistui Baltian laivastossa Leningradin puolustukseen. Taiteilijana hänelle annettiin tehtäväksi maalata agitaatiojulisteita, piirtää taisteluissa kunnostautuneita taistelijoita ja sairaalassa olevia haavoittuneita sekä osallistua sotataiteilijoiden näyttelyiden pystyttämiseen.
Kotiuttamisen jälkeen Savinov paneutui luovaan ja pedagogiseen toimintaan, jota
hän jatkoi elämänsä loppuun saakka. Vuosina 1945–1947 hän opetti Leningradin taideakatemiassa ja vuodesta 1949 Muhinan taideteollisessa korkeakoulussa. Etsiessään omaa aihettaan ja omaa tyyliään hän kokeili erilaisia taidelajeja. Hän maalasi muotokuvia, arkipäivän tilanteita, asetelmia, sisäkuvia, kaupunki- ja maalaismaisemia. Arkielämän tapahtumia esittävillä töillä on keskeinen asema hänen tuotannossaan.

Laatukuva eli genrekuvamaalaus (ransk. genre = laatu, laji, suku) tarkoittaa taidehistoriassa maalauksia, jotka kuvaavat jokapäiväisen elämän tapahtumia.