Teoksista

1900-luvun alussa syntyi kiinnostus Venäjän pohjoisia alueita kohtaan. Mezeniin ja Petšoraan lähti kansatieteilijöitä, kirjailijoita ja taiteilijoita, kansanrunouden kerääjiä sekä muita Venäjän historiasta kiinnostuneita. Alueen karu luonto sekä ihmisten suhtautuminen elämään viehätti lähtijöitä. Näillä alueilla ei milloinkaan ole ollut maaorjuutta. Koettiin, että perinteinen venäläinen elämänmuoto oli säilynyt pohjoisessa. Oli kiirehdittävä, jotta ehdittiin taltioida tätä elämänmuotoa sanoin ja värein. Puolen vuosisadan kuluttua nämä alueet olivat ainoat, missä muistikuvat perinteisestä venäläisestä elämänmuodosta olivat säilyneet, vaikkakin vanhat perinteet olivat jo häviämässä. 1960-luvulla pohjoisen kutsu kuului uudella voimalla. Teos Syyskuu Mezenissä kuuluu Viktor Popkovin mezeniläiseen sarjaan. Taiteilija koki erittäin voimakkaana pohjoisten naisten ylevän traagisuuden. ”Kun tutustuin näiden naisten kohtaloihin, huomasin, että he ovat oikeita ihmisiä. Vaikka heillä on ollut erittäin raskaita kokemuksia, elämä ei ole heitä murtanut, vaan he elävät suurten ja pienempien huolten keskellä raskasta, mutta toisaalta myös iloista elämää työssä ja vapaahetkinä. Tämä on heidän vakaumuksensa elämästä, vaikka se ulkoisesti vaikuttaa traagiselta.”

Viktor Jefimovitš Popkov 1932–1974

Viktor Popkov syntyi 9. maaliskuuta 1932 työläisperheeseen. Hän opiskeli mm. Surikovin taidekorkeakoulussa Moskovassa. Popkov oli taidemaalari ja graafikko, joka maalasi muotokuvia, maisemia ja arkielämän tilanteita. Hänen luova toimintansa alkoi Stalinin kuoleman jälkeen ns. suojasään aikana 1950–1960-luvulla. Popkov matkusteli paljon Neuvostoliitossa. Hän kävi Irkutskissa, Bratskissa ja monissa muissa Siperian kaupungeissa, missä tuohon aikaan oli käynnissä suunnattomia rakennusprojekteja. Popkov maalasi useita tauluja matkavaikutelmiensa pohjalta. Yksi näistä töistä on ns. ”ankaraan tyyliin” tehty maalaus Bratskin vesivoimalan rakentajat vuodelta 1961. 1960-luvun puolessavälissä hän muutti täysin maalaustyyliään. Stalinin kauden virallisen,
valtion ideologiaa kuvaavan taiteen jälkeen Popkovin teoksissa näkyy erityisesti taiteilijan oma ajatusmaailma. Hän ilmaisee taulujensa sanoman ikään kuin ensimmäisessä persoonassa ja välittää avoimesti oman henkilökohtaisen suhteensa maailmaan ja ihmisiin. Teoksissaan hän kuvaa toisen maailmansodan kokeneen sukupolven kohtaloita, kuten sarjassa Mezenin lesket vuosilta 1966–1968. Taiteilijaa kiinnosti myös itsensä kuvaaminen esimerkiksi teoksessa Isän sotilastakki vuosilta 1970–1972. Popkovin maalaustaiteella oli vaikutusta 1970-luvun nuorten taiteilijoiden luoviin periaatteisiin. Popkov kuoli onnettomuudessa vuonna 1974. Kuolemansa jälkeen vuonna 1975 hän sai taiteellisista ansioistaan Neuvostoliiton valtionpalkinnon. Popkov on haudattu Tšerkizovon hautausmaalle Moskovaan. Hänen kuolemansa jälkeen Tretjakovin galleriassa järjestetty näyttely oli suuri tapahtuma Venäjän taidemaailmassa. Tällä hetkellä Popkovin töitä on esillä Tretjakovin galleriassa ja Venäläisessä museossa Pietarissa. Hänen töitään on ollut nähtävillä Guggenheim-museossa New Yorkissa (2004) ja Roomassa Palazzo delle Esposizioni ‐museossa (2011). Vuonna 2014 järjestettiin Venetsiassa Popkovin retrospektiivinen näyttely Unelma ja todellisuus. Venetsian jälkeen näyttely siirtyi Lontooseen Somerset House ‐galleriaan.