Teoksista

Tytöt pellolla ‐maalaus kuuluu taiteilijan ns. toiseen talonpoikaissarjaan. Suprematistisen kauden jälkeen Kazimir Malevitš kokeili tätä tyyliä myös konkreettisten esineiden ja henkilöiden kuvaamiseen. Tytöt pellolla on talonpoikaissarjan suurimpia töitä. Malevitš kutsui tätä teosta supranaturalistiseksi. Se on samanaikaisesti sekä realistinen että abstrakti. Teoksessa on käytetty geometrisia muotoja, jotka rytmittävät koko maalauspinnan. Teoksessa on ankaran geometrinen jäsentely, ja samalla se kuvaa todellisia naishahmoja. 1920- ja 1930-lukujen radikaali konstruktivistinen taide esittää uudentyyppisen teollisen ihmisen, ihmiskoneen. Keho on työkalu: lajitelma yksityiskohtia kuten kädet ja jalat. Keho ymmärretään tuki- ja liikkumisvälineeksi, joka on kokoonpantu toiminnallisista osista, joilta on riisuttu oma arvo. Tähän kuvaamistapaan ei kuulu eroottinen tai esteettinen eläytyminen. Mekaanisten liikkeiden yksitoikkoisuutta kuvaa sanonta: työskennellään kuin kello. Keho toimii hallitusti ikään kuin ulkopuolelta liikkumaan vedettynä. Uuden standardi-ihmisen kehoa ohjataan hänen ulkopuoleltaan. Kuuluisa vertaus taiteilijasta ihmissielun insinöörinä osoittaa, että kehon lisäksi myös sielua ohjataan ihmisen ulkopuolelta. Sielukin kootaan standardiosista ideologian, propagandan ja agitaation liukuhihnalla.