Teoksista

Ilja Maškovin Ananas-maalauksessa on herkullinen asetelma, jonka katsotaan kuvaavan moskovalaista vieraanvaraisuutta. Epäsäännölliset, pyöreät muodot ja naivistiset, rosoiset linjat muistuttavat Moskovan katuja. Maalaus on kehystetty soikealla kehyksellä. Keskellä maalausta on tummenneella hopealautasella linnoitustornia muistuttavasti kullanvärinen ananasjättiläinen. Ananaksen ympärillä on omenoita ja vadin reunoilla kuin piirileikkiä leikkien on lisää hedelmiä: painavia päärynöitä, meheviä omenoita ja rubiininpunaisia granaattiomenoita. Hedelmien pyöreät muodot sopivat yhteen soikean kehyksen kanssa muodostaen täyteläisen sommitelman. Värit korostavat hedelmien painoa ja mehevyyttä. Värimaailma muistuttaa ajan patinoimien kullattujen kehysten tai vanhojen, lakan kellertämien taulujen väriä. Asetelma tuo mieleen arkiympäristön koristeelliset käyttöesineet: suuren tarjottimen, koristellun vadin tai kyltin. Teosta on vaikea sijoittaa mihinkään maalaustaiteen lajiin. Kadulla hedelmäkaupan kylttinä se näyttäisi museoon kuuluvalta taululta. Museossa se näyttää hedelmäkaupan mainoskyltiltä. Maškov kuului perustajajäsenenä venäläiseen Ruutusotamies-taiteilijaryhmään. Ryhmä
halusi häivyttää eron käyttöesineen ja taideteoksen väliltä ja poistaa kansantaiteen ja ns. ”oikean taiteen” välisen ristiriidan.

Ruutusotamies-ryhmä

Ruutusotamies on Venäjällä vuonna 1910 perustettu avantgardisti-taiteilijaryhmä. Ryhmän synty liittyy 1900-luvun alun länsimaisen taiteen primitivismiin, josta haettiin uutta voimaa taiteeseen. Tuolloin Venäjälläkin kiinnostus vieraita kulttuureja kohtaan oli suuri. Venäläisen avantgarden – taiteen etujoukon – taiteilijat alkoivat hakea innoitusta myös lähempää, Venäjän kansan parista vastapainona länsimaiselle modernismille. Ruutusotamies-nimi tarkoittaa venäjäksi pelikortin lisäksi huijaria. Erikoisella nimellä haluttiin ironisoida perinteisiä, romanttisen symbolisia taiteilijaryhmien nimiä ja myös sovinnaisia taidekäsityksiä. 1910-luvulla Ruutusotamies-ryhmään liittyivät lähes kaikki Moskovan avantgardistit. Ryhmän kokoonpano vaihtui useaan otteeseen, ja näyttelyihin osallistui myös ulkomaalaisia taiteilijoita. Silti ryhmän ydinosa pysyi uskollisena päämäärilleen koko 1910-luvun. Ruutusotamiehen tavoitteena oli paluu Venäjän kansanomaisen taiteen alkuperäisyyteen, aitouteen ja ”sivistymättömyyteen”. Innoitus löytyi kansantaiteen selkeistä aiheista, pelkistetystä muotokielestä, ornamentiikasta ja kirkkaista väreistä. Ruutusotamiehen maalaukset ovatkin elämänläheisiä ja värikkäitä, täynnä voimaa. Niissä on latautunutta tunnetta sekä usein huumorin ja ironiankin värittämää suorasukaisuutta. Taiteilijat halusivat yhdistää töihinsä yllättäviä asioita – kokeilla ja hakea rajoja, mitä voi tehdä ja mitä ei.Ryhmän näyttelyihin osallistuivat myös sen alkuperäisestä, kansanomaisuutta korostavasta linjasta poikkeavat taiteilijat kuten mm. ulkomaalaiset avantgardistit sekä Venäjän futuristit, kubofuturistit ja suprematistit. Ruutusotamies-ryhmä olikin 1910-luvulla löyhä ja avoin kattojärjestelmä, jonka suojassa oli moninaisia Venäjän avantgarden suuntauksia.

Taiteen etujoukko ja Venäjän kansa 13.10.–7.1.2007

EMMA-museon Ruutusotamies-näyttelyssä oli yli 50 maalausta 14 taiteilijalta. Ryhmän perustajien Mihail Larionovin ja Natalia Gontšarovan töitä oli noin kolmannes. Muita näyttelyn taiteilijoita olivat David Burljuk, Aleksandra Ekster, Robert Falk, Pjotr Kontšalovski, Aleksandr Kuprin, Aristarh Lentulov, Kazimir Malevitš, Ilja Maškov, Aleksandr Osmjorkin, Ljubov Popova, Olga Rozanova ja Vasili Roždestvenski. Esillä oli myös Olga Rozanovan avantgardistisia kirjankuvituksia, jotka oli saatu lainaksi Kansalliskirjaston slaavilaisen kirjaston kokoelmasta.