Teoksista
Boris Kustodijev: Kauppiaan rouva juomassa teetä. 1918
Sairauden edetessä Boris Kustodijev palasi taiteellisessa työssään usein vanhoihin vaikutelmiinsa ja pyrki tuomaan esille töissään vanhaa, perinteistä venäläistä elämäntapaa, kuten vuonna 1918 maalatussa työssä Kauppiaan rouva juomassa teetä. Teoksen yksityiskohdilla on tärkeä merkitys, sillä ne muodostavat suurenmoisen gastronomisen asetelman. Nuori nainen juo teetä teevadilta puutalon parvekkeella. Hän istuu mukavasti kyynärpäihinsä tukeutuen, pullea pikkusormi keimailevasti pystyssä. Tumman lila leninki ja samanvärinen myssy korostavat hänen paljaiden olkapäidensä vaaleutta ja punertavia poskia. Pöydällä on samovaari, hedelmiä ja leivonnaisia. Tyytyväisenä kehräävä, pystyhäntäinen kissa on tullut hakemaan hyväilyä emäntänsä olkapäätä vasten. Aurinkoinen päivä on laskemassa iltaan, ja sinivihreällä taivaalla lipuvat ruusunpunaiset pilvet. Kypsä, punainen vesimeloni, ruokahalua herättävä kakku, hedelmät, posliiniastiat ja suuri samovaari on kuvattu tavattoman realistisesti ja konkreettisesti, tahallisen yksinkertaisesti kuin liikkeiden mainoskylteissä. Parvekkeen takana näkyy maalaiskaupungin rauhallisesti soljuva elämä mukulakivikatuineen, myyntikojuineen ja kirkkoineen. Sinisen naapuritalon raskaan portin takana on toinen parveke, jossa vanhempi kauppias ja hänen vaimonsa istuvat hekin samovaarin ääressä ja nautiskelevat rauhallisesti teetä päivällisen jälkeisen lepohetken aikana. Aurinkoinen, värikäs maalaus näyttää runoelmalta, joka ihailee Venäjän kauneutta ja venäläisen naisen viehättävyyttä. Kannattaa kuitenkin tarkastella lähemmin maalauksen yksityiskohtia, jolloin katsojan huulille nousee vähitellen hymy. Kauppiaan rouva juomassa teetä ei ole ylistyslaulu kauppiassäädyn mukavalle elämälle eikä satu vanhasta hyvästä ajasta. Maalaukseen kätkeytyy ironiaa, joka on tyypillistä venäläiselle klassiselle kirjallisuudelle Gogolista Leskoviin. Kustodijev tuntee hyvin menneen maailman pikkukaupungin ja sen puoliunisen elämäntavan hinnan. Jokainen hänen muistelmataulunsa ja ihmiset niissä ovat sekoitus ihailua, hyväntahtoista hymyä, romantiikkaa ja ironiaa. Kustodijev kuvasi mielellään lihavia kauppiaan rouvia, ketteriä tarjoilijoita, pakkasesta punaposkisia hevosajureita, tukevia kauppiaita ja ovelia kauppa-apulaisia. Kustodijev näkee selkeästi patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen ajatuksettomuuden ja piintyneet tavat, jotka vallankumouksen pyörteet tuhoavat. Kuvatessaan vanhaa Venäjää Kustodijev sekä ihannoi että hyvästelee sen. Maalauksissa on samanaikaisesti Venäjän suuruuden ihannointia ja ironista hymyilyä vanhalle elämänmuodolle. Maalauksessa Kauppiaanrouva juomassa teetä kuten muissakin Kustodijevin tuon ajan parhaissa teoksissa on ironinen aspekti. Vuonna 1918, jolloin ihmiset kärsivät nälästä, kylmyydestä ja tuhosta, taiteilija unelmoi kauneudesta, täysipainoisesta kirkkaasta ja runsaasta elämästä, mutta kylläiseen, itsestään selvän olemassaolon nautiskeluun liittyy kevyttä ironiaa ja hyväntahtoista hymyilyä. Maalaus Kauppiaanrouva juomassa teetä on ainutlaatuisen voimakas ja harmoninen kokonaisuus, jossa parvekkeella herkkupöydän ääressä istuva pullea kaunotar on symbolinen hahmo.