Joulukuu 2004
Talvi toivoa täynnä?Talvikuulumisemme ovat sellaiset, että pikkuhiljaa olemme ottaneet ravia ja laukkaa mukaan treeniin ja Viljami on ainakin toistaiseksi ollut oireeton. (eli jalka ei ole vammakohdasta tullut lämpimäksi) Edelleen puhutaan ravi/laukkamäärissä kuitenkin metreistä ei vielä edes minuuteista.
Koko syksyn Vilkku on ollut valtavan WILLI, ihan kuin toinen hevonen. Olemme Mian (hoitajan) kanssa maastoilleet aina kelien salliessa. Tänä vuonna on tullut paljon maastoiltua myös pilkkopimeässä ja se on kyllä jännää niin hevosesta kuin ratsastajasta :-)
Viime kesänä laitumella Vinski-ruuna omi Viljamin kaverikseen. Yleensähän Viljami on vähän pahnanpohjimmainen ja syrjitty laumassaan eikä ole edes kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta. Joitakin viikkoja Viljami ehti tarhailla yksin ja se oli sinä aikana jopa vähän vaikea käsitellä (näykkimistä, ryntäilyä, karkailua...), mutta Vinskin tultua lopulta kaveriksi oli hevonen silminnähden onnellinen. Nyt ne ovat erottamattomat, syövätkin samasta heinäkasasta. Ihan viime viikkoina ruunapojat ovat tosin harrastaneet toimintaa, joka ei juuri miellytä. Ne riehuvat tarhassa ja repivät Viljamilta loimet - siis yhteistuumin ja todistajien läsnäollessa Viljamikin on repinyt omia loimiaan...
Viljami ja Vinski tarhassa
Kirjoittelin päiväkirjan Viljamin kuntoutumisesta, sillä itse ainakin aikoinaan etsin ja etsin netistä muiden kokemuksia hankosidevammojen kuntoutumisesta.
