Kilpailumenestystä ja kaurarahoja
Esteitäkin välillä hypitään, mikäli tätä esteeksi voi kutsua.
6.6.2004 Oman seuran ratsastusseura Ruskon seurakilpailuissa heB luokassa (avoin suomenhevosille) sijoituimme kolmanneksi pistein 174 (64%). Parhaat pisteet tähän mennessä ko. radasta, vaikka en itse ollutkaan täysin tyytyväinen rataan. Meinasi nimittäin käydä köpelösti, sillä noustessani hevosen selkään kuulin olevani seuraava...
Samoissa kilpailuissa ratsastin Vilkulla myös esteluokan 65 cm. Se nyt oli tavallista jarruttelua, mutta nollarata tuli sekä perusradalta että uusinnasta. Aikaa meni Viljamin jarruttelun lisäksi myös siihen, että unohdin radan peräti kaksi kertaa.
Sunnuntaina 20.6. osallistuimme ratsukkona ensimmäistä kertaa aluekoulukilpailuihin. (Viljami on ollut aluekisoissa kerran ja itse en ole koskaan kilpailut aluekoulukilpailuissa.)
Kilpailupäivä alkoi katastrofaalisen kaatosateen merkeissä. Olin alusvaatteita myöden märkä ja hevosen harja valui vettä jo verryttelyssä. Mieltäylentävää! Täysin lajia tuntematon mieheni päivitteli ennen radalle ratsastamista, että "miten ihmisen voidaan olettaa ratsastavan radalla ilman sadevarusteita" Jäinkin miettimään, että onkohan tämä ainoa ulkoilmalaji, jossa asuste on näin tarkkaan määritelty. Ratsastin viidentenä B:O luokassa. Viljami tuntui oikeastaan aika kivalta ja olin itsekin pari päivää sitten oivaltanut muutaman käsiini liittyvän istuntavirheen, joihin yritin radallakin kiinnittää huomiota.
Silti en missään nimessä odottanut minkäänlaista menestystä - oltiinhan sentään aluekilpailuissa joiden tason luulin olevan huimasti seurakisoja korkeampi. Vaan kuinkas kävikään, olimme neljänkymmenen osallistujan joukossa sijalla 10. ja ensimmäiset ei-sijoittuneet!!!
Radan keskiarvo oli 61% ja pisteitä tuomareilta 164 ja 168. Olin aivan onnesta ymmyrkäisenä!
Huvittava sivukommentti on se, että vielä ennen kymmentä viimeistä ratsukkoa olimme sijalla 4, mutta viimeisestä viidestä kaikki kiilasivat ohitsemme ja jäimme ilman ruusuketta. En kuitenkaan ollut tästä juurikaan harmistunut, ehkäpä ihan hyvä, ettei sijoitus ensimmäisissä aluekilpailuissa sulje portteja helppoihin luokkiin osallistumiselta.
Samoissa kilpailuissa ratsastin myös heC luokan. Luokka ratsastettiin samaisessa maneesissa, jossa Viljami viimeksi iski käsijarrun päälle. Se oli myös nyt täysin lamaantunut ja tuomari kirjoitti arvosteluun "hevonen on laiska/väsynyt, ratsasta reippaasti välillä vaikka maastossa". Olisin ollut kommentista naama väärinpäin, ratsastammehan vähintään 3 kertaa viikossa maastossa, mutta onneksi tuo aiemmin ulkokentällä suoritettu B:0 rata aivan toista luokkaa.
Tässä huolestuneena katselen luokan viimeisiä ratoja, jotka tietysti veivät meiltä sijoituksen : (
Viljami on ansainnut kaurarahoja tänäkin keväänä muutaman tunnin viikossa erityisratsastusryhmissä. Se on osoittanut niissä varman ja kultaisen suomenhevosen luonteensa. Luotan Viljamiin lähes täydellisesti ja outoa onkin, kuinka se rauhoittuu entisestään, kun selässä on erityislapsi.
Viljami tienaamassa kaurarahoja erityisratsastusryhmässä
Lisää Viljamin kuulumisia löydät täältä
