Suomenlampaan villaa on hyödynnetty historiasta nykypäivään

Lammas on yksi vanhimmista kotieläimistämme, sitä on kasvatettu kesynä jo lähes 11000 vuotta. Lampaan hyödyntäminen kotieläimenä on lähtöisin Länsi-Aasiasta.

Lammas tuotiin Pohjolaan kesynä ja vanhimmat villalöydöt mm. Turun seudulta ovat noin vuodelta 1000. Löydöt viittaavat värinsä puolesta siihen, että lampaamme olivat alkuperäisesti ruskeita. Suomeen lammas tuli asuttamisen mukana, mm. lounaasta ja etelästä sekä idästä. Ruotsista on löydetty todisteita, että lammasta on käytetty kotieläimenä jo 4000 e.Kr.

Lampaiden kehitys kohti nykypäivän lajeja, on lähtenyt erilajisista villilampaista. Pohjoismaiset lyhythäntä lampaat, ja muut satunnaiset lajit, ovat kehittyneet muflonista.

Suuri kokoiset, pitkähäntäiset liharodut ja merinolammas ovat polveutuneet luultavimmin arkalilampaasta.

Alussa lampaiden karvapeite oli lähinnä lyhytkarvainen. Jalostamalla kesyjä lampaita, ne on saatu tuottamaan enemmän villaa ja niiden karvapeite koostuu lähes pelkästä pohjavillasta ja peitinkarvan osuus on yhä pienempi tai täysin olematon.

Lammasta on käytetty aikojen alusta asti monipuolisesti. Siitä saatiin tietenkin ennen kaikkea villaa, mutta myös lihaa, nahkaa, turkista, maitoa, suolia voitiin käyttää nakkimakkaroihin, villarasvaa käytettiin voiteisiin ja ennen sian tuloa kuvioihin, lampaan ihra oli käytössä ruokarasvana. Näistä kuitenkin lampaan tärkein tuote oli ehdottomasti villa. Lampaan jalostus tähtäsi suurempaan ja laadukkaampaan villatuotantoon. Villa oli kallis ja erittäin arvostettu materiaali 1800-luvun puoliväliin asti.

Suomenlammas kuuluu Pohjoismaisiin lyhythäntälampaisiin. Se on Suomen yleisin lammasrotu, mm. hyvän sikiävyyden ansiosta. Suomenlammas saa keskimäärin 2,8 karitsaa kerralla.         

Erityisen hienon suomenlampaan villasta tekee sen väriominaisuudet. Villaa ei suinkaan aina ole pakko värjätä saadakseen eri värejä. Suomenlampaita on aina valkoisesta ruskean eri sävyihin, niitä on myös mustia ja harmaita. Valkoinen on niille kuitenkin kaikkein yleisin väri.

Suomenlampaan villan laatu on vaihtelevaa, sitä on aina hienosta karkeaan. Suurimmaksi osaksi se on keskihienoa, koska se on huomattu kaikkein tuottavimmaksi. Hieno villa soveltuu hyvin esim. kaikkein hienoimpiin tekstiileihin, mutta on hankalaa käsitellä ja sitä saadaan vähän. Lampaamme villan erityisominaisuuksia ovat joustavuus, pehmeys ja kiilto. Suomenlampaan villa huopuu todella hyvin ja nopeasti. Lampaat ovat kuitenkin yksilöitä, joten myös villan laadussa ja ominaisuuksissa on eroja. Joidenkin suomenlampaiden villa muistuttaa turkista, se sopii hyvin esim. räntäsateeseen tarkoitettuihin vaatteisiin. Sen lisäksi niistä saadaan laadukkaita turkisnahkoja, koska suomenlampaalla on poikkeuksellisesti yksikerroksinen nahka, toisin kuin useimmilla muilla roduilla.

Suomenlampaan villaa on käytetty jo aikojen alusta asti. Villasta on tehty sänkyvaatteita, ryijyjä, turkiksia ym. kylmää talvea vastaan. Villa pitää hyvin lämmön ja hylkii vettä ja siksi onkin omiaan tänne kylmään pohjoiseen.

Villa on ennen ollut erittäin kallista ja yläluokan ylellisyyttä. Sen on sanottu olevan ”painonsa arvoinen kullassa”.

Nykyään villan merkitys on huomattavasti pienempi, kaikkien tekokuitujen ym. muiden materiaalien tultua, silti se on vielä nykyäänkin useiden ihmisten toimeentulon lähde ja tärkeä osa kansamme kulttuuria.

Teksti: Laura Vasankari 9. lk

Lähdetiedot:

Sjöberg Gunilla Pateau, HUOPA käsityöstä taiteeseen, Atena Kustannus OY, Jyväskylä

Stenberg Greta, Elämä lampaiden kanssa – lampaiden puolesta, Typopress OY, Turku 1998

Tiainen Hertta,  http://sokl.joensuu.fi/aineistot/kasityo/Tekstiilimateriaalit/2004/villa.htm, luettu 31.1.2006

Vohlonen Maria, http://www2.6net.fi/suomineito/villaprojekti/suomenlammas.html, luettu 31.1.2006