KOKEILUJA SINIPAINANTATEKNIIKKAA JÄLJITELLEN
     
 
   Sinipainanta on estovärjäystä, jossa kankaan pintaan painetaan estoaineella pieniä pilkkuja tai maalataan kuvioita. Kangas värjätään ja estopilkut poistetaan, jolloin kankaan valkoinen väri tulee esiin poistetun estoaineen alta. Estävä vihertävä aine sisältää mm. kumia, öljyä ja "salaisia" kemikaaleja. Estoaine on kylmää ja se sitoutuu "taianomaisesti" vain kankaan pintaan, estäen värin pääsyn kuituihin kankaan oikealla puolella, mutta sallien sen kastovärjäyksessä kiinnittyä kankaan nurjalle puolelle.  
     
 
Katso alla olevia kuvia.
 
     
 
   
 
     
 

Teimme erilaisia kokeiluja selvittääksemme mikä olisi vastaava ja soveltuva tapa tehdä sinipainantaa oppilaiden kanssa.

 
     
  Tutki ja vertaile alla olevia kuvia.  
     
    

Tässä kokeilussa kankaalle pursotettiin vehnäjauhokloritetahnaa. Toivottuna tuloksena oli selvempi värin poistuminen kankaasta. Tahna myös paakkuuntui ja takertui helposti, eikä pusertunut tasaisesti ulos pienen minigrip-pussin kulmaan tehdystä reiästä.

     
        Tässä kokeilussa nuolen osoittamat kuviot on tökitty kankaanpainovärillä, piste kerrallaan coctail-tikulla. Työtapa oli hidas, eikä värillä piirretty kuvio vastaa alkuperäistä tekniikkaa vaikka tuottaakin lähes samannäköisen lopputuloksen. Yksittäiset pisteet jäävät keskenään erinäköisiksi.
     
    

Tässä kokeilussa painettiin naulaleima ensin mehiläisvahaan ja nopeasti kankaaseen.

Naulat olivat liian lähellä toisiaan ja vaha levisi, jos se oli tarpeeksi kuumaa. Jos vaha ei ollut tarpeeksi kuumaa se jäähtyi ja takertui nauloihin, tai tarttui vain kankaan pintaan imeytymättä kuituihin kunnolla. Esimerkissä kastoväri ei kiinnittynyt koko tummuudessaan.

Nuoli osoittaa kohtaa, jossa vaha on kiinnittynyt kankaan pintaan, muttei läpi kaikkiin kuituihin. Siitä johtuen väri on päässyt kiinnittymään kankaan nurjalta puolelta.

     
 

Tässä kokeilussa kokeiltiin erilaisia naula- tai neulaleimoja. Kangasväreillä painettaessa pitää painaa väri leimoihin vaahtomuovityynyn kautta.

Jos haluaa kastaa leiman vahaan, sen pitää olla kuumaa, noin 80 asteista. Naulat tai neulat eivät saa olla liian lähellä toisiaan.

     
 

Tässä kokeilussa siirrettiin kuumaa valkovahaa kankaaseen joka naulaleimalla tai nuppineulan kannalla (neula oli pistetty lyijykynän tasaiseen päähän).

Lisäksi kokeilimme oliko vahan ja värin tarttumisen tai leviämisen kannalta oleellista oliko valkoinen kangas aluksi tärkätty sokeriperunajauholiemellä vai ei. Mielestämme tärkkäyksestä ei ollut mitään hyötyä. Haittaa oli sikäli, että sininen väri tarttui tärkättyihin kankaisiin epätasaisesti.

     
 

Näiden kokeilujen jälkeen lähes aidon sinipainantakuvioinnin toteuttamiseen käytimme puhdasta puuvillakangasta, 80 asteista valkovahaa ja kylmävärjäykseen tarkoitettua nestemäistä reaktiiviväriä.

 
     
  Kuvia oppilaiden kankaista.  
     
 
   
  Takaisin etusivulle
Kokeilut kirjasi ylös Johanna Säilä 19.2.2013
 
Taustakankaat ovat Sárdi Jánoksen sinipainantapajalta Unkarista