Kuvatarina  tarinamaton  kutomisesta  Puolalan  koulun  käsityöntunneilla  2010 - 2011 

   

Elina Helminen Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:stä tuli kertomaan seitsemäsluokka-laisille rikkaasta räsymattoperinteestä ja nykyisistä räsymatoista. Samalla Elina opetti nopean tavan leikata räsykudetta ja innosti oppilaita oman koulumme tarinamaton kudontaan.

 

Oppilaat leikkasivatkin kudetta omista vanhoista lakanoistaan, vaatteistaan tai koulun vanhoista verhoista ja jämäkankaista.

 

Ennen kuteen leikkaamista jatkuvaksi nauhaksi, hauskuuttivat oppilaat toisiaan sovittelemalla tekeleitä hulahulahameiksi :)

 

Kangaspuiden äärellä Elina tutustutti oppilaat kudonnan tekniikkaan, opasti hyvin sujuvaan kudontaan kertoillen niksejä onnistumiseen ja harmien välttämiseen.

 

Esimerkiksi: "Kude pitää jättää viriöön kaarelle. Lyötäessä kude luhalla tiukkaan se mutkittelee joka toisen loimilangan yli ja joka toisen ali. Todellisuudessa kude siis kulkee pidemmän matkan, kuin miltä näyttää päältäpäin katsottuna. Jos kude jätettäisiin kireälle kulkemaan suoraan reunasta reunaan, kuteet kiristävät maton aiottua kapeammaksi."

Kaikki seitsemännen luokan tekstiilityöryhmissä olevat oppilaat saivat kutoa yhteiseen mattoon noin 40 minuutin ajan. Siinä ajassa valmistui

5 - 20 cm mattoa.

 

Mattoa kudottiin kolmella sukkulalla. Kahdessa sukkulassa oli koulun varastostoon jäänyttä trikookudetta ja kolmannessa oli oppilaan leikkaamaa räsykudetta.

 

Viereisessä kuvassa kutoo Tuulia, alla vasemmalla Helen ja alla oikealla Ella.

Polkuset vaihtuu...                                                                                         ... mattoa syntyy
Vasemmassa reunassa näkyy kanttinauhan pätkiä. Niihin on kirjoitettu kunkin kutojan nimi merkkinä osallistumisesta yhteisen maton kutomiseen.

 

Jokohan riittäisi?

 

Kun kaikki 43 oppilasta olivat saaneet kutoa osuutensa, kudottiin vähän myöhemmin purettavaa apukudetta ja katkaistiin loimi.

 

Loimilangat solmittiin pieniksi nipuiksi vetosolmulla seuraavaa mattoa ja

matonkutojaa varten.

 

Matto vedettiin pois tukilta. Se oli pitkä ja painava!

 

Kun alkusolmut oli irroitettu, oiottiin matto lattialle. Oppilaat solmivat joutoaikoinaan maton molempiin päihin ensin merimiessolmut kahdella vierekkäisellä loimilangalla ja lopuksi hevosenhäntäsolmut neljällä langalla.

Kiitokset Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:lle innostavasta hankkeesta joka oli osa Turun kulttuurikaupunkivuotta.

 

 

 

 

Oppilaiden ajatuksia siitä

mitä kutominen toi mieleen,

miltä se tuntui ja

mitä ajatuksia räsykuteet herättivät.

 

 

Se oli hauskaa ja helppoa...

...mutta aikaa vievää.

Räsykuteet on esim. vaatteiden hyvää uusiokäyttöä.

 

 

Kutominen ei ollut ollenkaan niin vaikeaa, mutta ei ole oikein

mun juttuni.

No en itse niin tykkää siitä, enkä ollut niin innoissani,

kun tein sitä.

Räsykuteet olivat hienoja,

mutta kestää varmasti aika kauan tehdä niitä.

 

 

Onpas tämä mukavaa!

Välillä mietin, että sattuisko jos se hommeli menis sormille.

Se oli oikein kivaa ja sujui sopivan nopeasti.

Räsykuteet oli hienoja ja räsyisiä.

 

 

Ensin keskityin vain siihen, että painoin oikeaa polkusta ja heitin sukkulaa oikealta puolelta. Kun homma alkoi sujua, ajattelin miltä matto näyttää sitten,

kun se on valmis.

Kutominen oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Oli hienoa, kun edistymisen näki heti.

Yksi käyttämistäni räsykuteista oli peräisin vanhasta tunikastani. muistelin sitä tunikaa ja miksi se ei koskaan sopinut minulle.

Nyt siitä olisi jotain hyötyä.

 

 

Pidin kutomisesta.

Ei ollut hirveästi mitään,

mistä en olisi tykännyt.

Kutominen tuntui kivalta.

Ei liian vaikeaa, ei liian helppoa.

Räsykuteet näyttivät kivoilta matossa.

 

 

Ajattelin,

että milloin tunti loppuu.

Mukavalta ja hauskalta.

Ne olivat iloisen värikkäitä.

 

 

Omasta pätkästäni minulle tuli mieleen joulu, väreistä

(punainen & vihreä) johtuen.

Kutominen oli aluksi aika vaikeaa, mutta muuttui edetessään helpommaksi ja hauskaksi.

Räsykuteet olivat kivan värikkäitä.

 

 

Aika pitkälti ajattelin, että missä järjestyksessä niitä kuteita pitäisi laittaa.

No aluksi hankalalta ja

sitten helpommalta.

Tekemällä oppii.

Mietin, että kenenkähän vaatteista

mikäkin räsy on.

 

 

Mieleeni tuli iloisia asioita. Pystyi miettimään kaikkia

asioita ihan rauhassa.

Kutominen tuntui

rentouttavalta ja hauskalta.

Ajattelin vanhoja räsyjä. Mistä tämä räsykude on tullut, ketä sitä on leikannut tai värjännyt.

 

 

Se oli vaikeampaa, kuin miltä näytti. Mietin, että tätä mummi on tehnyt koko elämänsä.

Kutominen tuntui mukavalta. Oli aika erilaista, vaihtelua tavalliseen arkeen :)

Olisi ollut kiva oppia paremmin.

Kuteet ei kauheasti herättäneet mitään tunteita, sillä käytin koulun kuteita, mutta muiden kuteista oli hauska miettiä mihin niitä oli käytetty.

 

 

Ajattelin omaa räsymattoani,

jonka mummini on kutonut.

Ajattelin, että matto on yhtä värikäs kuin elämä.

Yksi räsykude toi mieleen meren ja purjehduksen, toinen toi mieleen ikkunan verhot jotka näin jossain museossa, kolmas toi mieleen kahvijäätelön Italiassa.

 

 

Kudonko oikein?

Vähän vaativaa.

 

 

Kutominen oli mukavaa ja haluaisin tehdä sitä vielä jossain, mutta en ehtinyt tehdä sitä paljon, koska aika loppui kesken. Olisi voinut tehdä pidempään.

Tuli nälkä, kude muistutti spagettia.

 

 

Aloin ajatella, että joko on oikeesti joskus tehnyt tätä työkseen ja että minkäköhänlaista se on silloin ollut.

Kutominen oli helppua, kun sen oppi ja hauskaa ja paljon syntyi vähässä ajassa.

Mietin mistäköhän kuteet voisivat olla ja kenenköhän ne ovat olleet.

 

 

Haluan kutoa uudestaan, koska se oli kivaa. Ihan kiinnostavaa. Helppoa ja hauskaa, mutta outoa.

Ensimmäiseksi ajattelin räsykuteesta, että niillä ei tee mitään, mutta niistä tuli ihan hienoa jälkeä.

 

 

Ajattelin, että haluan saada nopeasti oman osuuteni matosta valmiiksi.

Tuntui hitaalta ja pitkästyttävältä.

Kenenkähän omistuksessa kuteet ovat olleet?

 

 

Että voisiko sitä tehdä uudestaan kun se oli niin kivaa. Voisin mennä siskoni kaverin luokse. Heidän mummo asuu siellä. Hän tekee paljon räsymattoja.

Kutominen oli tosi kivaa ja hauskaa ja ikimuistoista. Mutta menin niiden kuteiden kanssa alussa sekaisin, että missä vaiheessa pistän minkäkin värisen.

 

 

Mietin kuinka pitkän maton ehkä tekisin valinnaisessa käsityössä.

Kutominen oli jotenkin vaivalloista, kun ei ylety polkimiin hyvin.

 

 

Akuksi ajattelin, että kutominen on vaikeaa, mutta kun itse pääsin kokeilemaan, niis se oli kivaa.

tekisin uudestaan, mutta jossain vaiheessa se tutnui ärsyttävältä.

Mietin kuka nämä räsykuteet on tehnyt ja mistä ne on tehty.

 

 

Se oli vaikeaa, mutta sitten kun se alkoi sujua se oli mielestäni tosi kivaa.

Räsykuteet herättivät mielessäni vanhanaikaisuuden, kun ihmiset vielä kutoivat paljon.

 

 

Tuli mieleen, että voisin tehdä oman maton. Kutominen oli kivaa ja helppoa, kun ensin tajusi miten se tehdään.

Kuteet olivat kivan värisiä ja niitä oli kiva leikata.

 

 

Ei mitään erikoisia ajatuksia, sillä jouduin koko ajan miettimään mitä tein...

Kutominen tuntui mukavalta, kunhan tekniikan ymmärsi.

Mielestäni räsykuteet ovat vaatteiden/tekstiilien loistavaa kierrätystä.

 

 

Kutominen oli ihan kivaa, mutta aika tylsää, koska se on koko ajan ihan sitä samaa edestakaisin. Tuntui ihan hauskalta, mutta jollain tavalla ehkä vähän vaikealta.

On kiva tavallaan kierrättää juuri esimerkiksi vanhoja lakanoita jne. Ne olivat ihanan värisiä.

 

 

Mietin, että joskus on tehty tällaista melkein joka päivä ja kokonaisia mattoja. Joskus olisi mukava tehdä vähän enemmänkin.

Kutominen oli hauskaa,

vaikka aika vaikeaa.

ajattelin, että joku on varmaan joskus käyttänyt näitä räsyjä ja tämä on vähän kuin kierrätystä.

 

 

Mieleeni tuli kaikkia kivaa.

Kutominen tutnui ihan kivalta, mutta monimutkaiselta.

Oli kiva tehdä räsykuteista jotain.

 

 

Kutoessani ajattelin kaikkea kivaa :)

Tuntui tylsältä ja monimutkaiselta :(

Ajattelin, että räsykuteet olisivat vanhoja koinsyömiä Ruotsin armeijan kalsareita.

 

 

Mietin ja tulin siihen tulokseen, että voisin kutoa toistekin. Mietin miten kaikki ovat nähneet vaivaa ja minä olen niistä yksi :)

Kutominen tuntui kivalta,

ei yhtään liian vaikealta.

Räsykuteet - jotain vaatteista revittyjä naruja, joilla pystyy tekemään todella hienon maton.

 

 

Ajatuksille ei ollut keskittymiseltä tilaa...

Mukavaa, vaikka selkä kipeytyi.

Räsykuteet - Oi, ne olivat kivoja. Pötkylöitä.

 

 

Se oli hauskaa ja yllättävän helppoa. Voisin kutoa uudestaankin.

Räsykuteet olivat hienoja, mutta en itse ollut paikalla, kun niitä tehtiin, joten se oli vähän harmillista.

 

 

Mietin, että tahtoisin kutoa itselleni pienen maton ja mietin mitä värejä siihen laittaisin.

 

 

Tuli mieleen, että olen joku piika, joka kutoo vanhaan aikaan

emännälle mattoa.

Kutominen oli hauskaa ja rentouttavaa.

Se oli mielestäni helppoa.

Mietin mistä vaateista/kankaista kuteet olivat peräisin ja oliko niillä jokin tarina.

 

 

Ei juuri mitään erikoista tullut mieleeni. Mietin enimmäkseen milloin mikäkin kude tuli ja meni lankojen välistä.

Taas yksi asia mitä en oikein saanut ymmärrettyä. ei ollut kyllä mun juttu. Jännää oli silti kokeilla.

 

 

Ei mitään erityisiä ajatuksia.

Hauskalta ja mielenkiintoiselta.

Mietin, että missäköhän räsykuteita on ennen käytetty.

 

 

Kutoessa tuli perinteinen olo, kuin jatkaisi perinnettä.

Kutominen oli mukavaa.

Räsykuteista tuli piristävä olo, kun ne olivat niin värikkäitä.

 

 

Rauhallisia ja mukavia ajatuksia.

Minulle tuli mieleen mummoni,

joka kutoi paljon.

Se oli hauskaa, mutta silti rauhoittavaa. Oli kiva nähdä miten mattoa tulee lisää. Kutominen on helpompaa kuin miltä näyttää.

Olisi ollut hauskaa, jos kuteet olisivat olleet jotain omia vanhoja vaateita tai jotain. Silloin olisi ollut hienoa, kun niistä tulisi jotain uutta.

Kuteista sai hienoja väriyhdistelmiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja

valmiista

matosta

tuli näin

hieno!

 

Tarinan kokosi ryhmien opettaja Johanna Säilä 8.8.2011