Hujauksessa olemme siin\u00e4 hetkess\u00e4, kun\u00a0voi\u00a0aavistella kuulevansa\u00a0suvivirren alkusoiton. Lukuvuosi ja sen mukana\u00a0ty\u00f6el\u00e4m\u00e4hanke ovat kiiruhtamassa\u00a0maaliin. Mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kaiken kiireen keskell\u00e4 sitten onkaan saatu aikaiseksi? \u00c4kkiselt\u00e4\u00e4n todettuna aika v\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 tulen aina ajatelleeksi niit\u00e4 konkreettisia\u00a0juttuja. Mutta kun hetken viiv\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja tutkailee ajatuksiaan huomaa, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4\u00a0jotain on tapahtunut,\u00a0vaikkei\u00a0itse lopputulos\u00a0h\u00e4\u00e4m\u00f6t\u00e4k\u00e4\u00e4n\u00a0tai edes ole hahmotettavissa. Ensimm\u00e4iset kokeilevat ja haparoivat askeleet on otettu, ja kun huomasi, ett\u00e4 jalan alla ei olekaan vain ohut\u00a0vaijeri, jolla tasapainotella tai liukas lankku, jota pitkin pit\u00e4\u00e4 askeltaa silm\u00e4t sidottuna, alkoi usko omaan tekemiseen tukevoitua aimo askelin.<\/p>\n
Tapaamisia on takana, osa hedelm\u00e4llisempi\u00e4 kuin toiset, mutta ne v\u00e4hemm\u00e4n tuottavatkin ovat olleet hy\u00f6dyllisi\u00e4. Asioita kollegan\u00a0ja hankkeesta vastuussa olevien\u00a0kanssa pohdittaessa tulosta tulee, vaikkei aina ihan\u00a0sit\u00e4 k\u00e4sin kosketeltavaa.<\/p>\n
Ajatusten py\u00f6rittely, \u00e4\u00e4neen lausuminen ja uudelleen arviointi yhdess\u00e4 miettim\u00e4ll\u00e4 ovat johtaneet siihen, ett\u00e4 meill\u00e4 saattaisi ensi lukuvuonna toteutua jotakin, jossakin mittakaavassa.<\/p>\n
Mit\u00e4 se jokin sitten on, aika n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Paljon riippuu siit\u00e4, kuka mit\u00e4kin kursseja tulee opettamaan ja mihin ajanjaksoon koulun vuosikellossa nuo kyseiset kurssit ajoittuvat.\u00a0Varmaa on kuitenkin se seikka, ett\u00e4 muutoksen tuulet ovat ilmassa, eik\u00e4 muutosta tapahdu, ellei joku sit\u00e4 pane alulle ja toteuta. Toteutuksen edellytyksen\u00e4 on otollisen puitteiden luominen, mist\u00e4 kiitt\u00e4minen\u00a0koko t\u00e4t\u00e4 hanketta. Tokkopa kukaan meist\u00e4 olisi n\u00e4in vy\u00f6ryv\u00e4ll\u00e4 otteella tarttunut tulevan opetussuunnitelman haasteisiin. Tai sen avaamiin mahdollisuuksiin, sill\u00e4 sellaisinahan ne tulee n\u00e4hd\u00e4, jotta innostus toteuttamiseen l\u00f6ytyisi.<\/p>\n
Ideoita on risteillyt kasap\u00e4in, osa\u00a0jopa\u00a0toteutuskelpoisia, toiset hyvi\u00e4, mutta vaativat hiomista ja kalibrointia, jotta kummankin tahon toiveet ja tarpeet kohtaisivat edes pienen riste\u00e4v\u00e4n hetken. Moni idea ei valitettavasti tunnu saavan ilmaa siipien alle, sill\u00e4 vastavuoroisuutta ei tahdo l\u00f6yty\u00e4. Jos yritystaho saa haluamansa, ei toiminta tunnu lukion n\u00e4k\u00f6kulmasta mielekk\u00e4\u00e4lt\u00e4, ja k\u00e4\u00e4nteisesti: lukion kurssin tarjoamat mahdollisuudet eiv\u00e4t tunnu saavan vastakaikua yrityksiss\u00e4. Mutta yritt\u00e4nytt\u00e4 ei laiteta. Kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 hyv\u00e4 tulee.<\/p>\n
<\/p>\n
Hujauksessa olemme siin\u00e4 hetkess\u00e4, kun\u00a0voi\u00a0aavistella kuulevansa\u00a0suvivirren alkusoiton. Lukuvuosi ja sen mukana\u00a0ty\u00f6el\u00e4m\u00e4hanke ovat kiiruhtamassa\u00a0maaliin. Mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kaiken kiireen keskell\u00e4 sitten onkaan saatu aikaiseksi? \u00c4kkiselt\u00e4\u00e4n todettuna aika v\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 tulen aina ajatelleeksi niit\u00e4 konkreettisia\u00a0juttuja. Mutta kun hetken viiv\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja tutkailee ajatuksiaan huomaa, ett\u00e4 kyll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4\u00a0jotain on tapahtunut,\u00a0vaikkei\u00a0itse lopputulos\u00a0h\u00e4\u00e4m\u00f6t\u00e4k\u00e4\u00e4n\u00a0tai edes ole hahmotettavissa. Ensimm\u00e4iset kokeilevat ja haparoivat askeleet on otettu, ja kun huomasi, ett\u00e4 jalan alla ei olekaan vain ohut\u00a0vaijeri, jolla tasapainotella tai liukas lankku, jota pitkin pit\u00e4\u00e4 askeltaa silm\u00e4t sidottuna, alkoi usko…<\/p>\n