Viljamin jalkoja hoidettiin loppusyksystä 2012 saakka. Eläinlääkäri taivutti pariin otteeseen, piikitti kotona vuohiseen ja kavioniveliin, klikikalla käytiin ja kuvautettiin jalat, joista ei löytynyt kummempaa. Viimeisimmän piikityksen jälkeen se tuli kuntoon ja sillä ratsasteltiin kevyesti. Itse olin jo hieman luovuttanut ja Viljami oli siirtynyt hoitajatyttöjen eläkeläisratsuksi. Helmikuussa huomasin taas, että eihän se kunnossa ole. Lievä ontuma tuli näkyviin ulkojalkana, yleisoireena oli etupään jäykkyys ja haluttomuus. Mietin jo, että hoidetaanko vielä kolmannen piikityksenkin jälkeen vai mitä tässä on tehtävissä.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vielä voi koittaa, kavioniveliä kun oli piikitetty tällä erää vasta kertaalleen. Helmikuisen piikityksen ja sairasloman jälkeen Viljami tuli taas pikkuhiljaa eläkeläisratsu-käyttöön.
Kesä 2012 oli Viljamin kannalta upea. Monen vuoden jälkeen se pääsi oikein kunnon laitumelle, kun olin saanut vuokralle naapurista lisäpeltoa. Hieman kyllä hirvitti laittaa ahne suokki rehevälle laitumelle. mutta erittäin varovaisen totuttelun jälkeen se onnistui. Viljami laidunsi kahden suomenhevostamman kanssa, jotka antoivat sen syödä rauhassa :-D
Juhannuksen tietämillä eräänä kauniina päivänä Viljami oli yhtäkkiä hyvin jäykkä ja haluton, etujalat vaikuttivat niin kipeiltä, että aristelun huomasi käynnissäkin. Viljami sai vain oleilla, varmuuden vuoksi otin sen pois rehevältä laitumelta ja se jatkoi laidunelämää hyvin kalutulla laitumella. Muutaman viikon ihmettelin ja kun kengittäjäkin havaitsi lievää aristamista kavionpohjista päätettiin ottaa Viljami kokonaan pois laitumelta ja laittaa dieetille. Onko se nyt kehittänyt kaviokuumeen????
Kolme viikkoa ehdin tarjota intensiivihoitoa, eli kipulääkettä, ulkoilua pienessä sairastarhassa ja pieniä määriä liotettuja heiniä seitsemän kertaa päivässä. ennen kuin pääsimme klinikalle. Siinä se kesäloma meni, kun ei oikein mihinkään voinut lähteä.
Heinäkuun lopussa suuntasimme klinikalle. Olin osittain jo luovuttanut, mutta elin toivossa, että Viljamilla olisi kaviokuume jota vielä kuitenkin dieetillä yms. pystyisi hoitamaan. Viljami oli pirteä, viikko sitten loppunut kipulääkekuuri oli auttanut kipuihin, kävely oli reipasta ja askel pitkä. Mutta sai se silti kovan tuomion. Ympyrällä kovalla pohjalla juoksuttaessa ontuman aste oli 3/5. Taivutuksiinkin reagoi. Otettiin kuvia etujaloista, kaviokuumemuutoksia ei näkynyt joskin sen lievä sairastaminen kesäkuussa silti oli mahdollista. Mutta kehänivelissä oli nivelrikkoa, jota oli jo marraskuun kuvissa näkynyt lievänä ja nyt jo paljon suurempana. Myös kavionivelissä oli nivelrikkoa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että hoito ei enää tehoa ja kehänivelten nivelrikko on hyvin kivulias.
Ahdistavan päätöksen tekeminen ei ollut enää pelkästään omissa käsissä, kun eläinlääkärikin sitä suositteli. En halunnut pitkittää ratkaisua, sillä samaan syssyyn alkoi polttiaissyksy ja Viljamin kutina oli aina syksyisin aika rankka.
Viljami pääsi vielä viideksi päiväksi isolle rehevälle laitumelle nautiskelemaan ja sunnuntaiaamuna 29.8. tuttu eläinlääkäri Milla tuli lopettamaan hevosen. Itku siinä pääsi, kun poikkeuksellisesti Viljami tuli laitumella korvat hörössä vastaan. Riisuin loimen viimeistä kertaa, rapsuttelin ja syöttelin porkkanoita, kun kanyyli ja rauhoitusaine laitettiin jo tutulla laitumella. Viljami haudattiin makuuhuoneemme ikkunan alle.
"Sinulla ei enää kipuja, vaivaa, kutinaa
Meillä tyhjä karsina ja ikävä.
r
