Ankara talvi väistyi taas todella myöhään. Nyt jo kaksi talvea peräkkäin, jolloin lunta on riittänyt marraskuusta huhtikuulle sitä on tullut PALJON ja ikävä paukkupakkasjakso on kestänyt viikkoja. Kävin harvakseltaan maneesilla, muuten treenailu tapahtui maastossa ja kentällä, joka saadaan pidettyä kohtuullisessa kunnossa tällaisina talvina. Keväällä alkoi poltella idea siitä, että Viljami pääsisi vanhoilla päivillään näyttämään taitonsa jonkun taitavan ammattilaisratsastaan johdolla. Virittelyjä olikin, mutta omaksi harmikseni ne eivät ratsastajien kiireiden vuoksi toimineet.
Itsekin ratsastan monen vuoden puskailun jälkeen ahkerammin, vaikka enemmänkin voisi. Saan hinattua itseni selkään 2-3 kertaa viikossa, hypin vähän esteitä ja valmennuksissa pyrin käymään viikottain, harmi vain että keliolosuhteet (kaatosade, paukkupakkanen, helle) haittaavat valmentautumista aika monena vuoden viikkona. Muina päivinä Viljami liikkuu nuorempien ratsastajien tai hoitaja Janitan kanssa maastossa ja kentällä.
Viljami on perusputtea pidemmälle koulutettu, tahdikas ei mikään liike-ihme, mutta osaavalla liikettäkin löytyy. Viime vuosina en ole kokenut ongelmaksi enää eteenpäinpyrkimyksen puutetta- vaikka sitä saisi lisääkin olla- mutta ongelmia on ollut kädelle painamisen, ajoittaisten vinouksien kanssa.
Keväällä käväisin yhdet "sopivat" kisat, Kemiössä seurakisat, jossa ratsastin radan heB:3. Viljami liikkui oikein kivasti eikä jarrutelut. Prosentit 61,59% ja sijoituse ekat ei-sijoittuneet.
Syksyllä oikeastaan yhden illan päähänpistosta hankin alueluvan monen monen vuoden tauon jälkeen. Suuntasin Loimihaan Loikkiin eli suomenhevosille avoinna oleviin aluekisoihin. Siellä osallistuimme Agrimarketin sponsoriluokkaan, rata oli B:0. Inhoan kyseistä rataa lukuisine pienine voltteineen, ja muutenkin olin kovin varautuneella mielellä lähdössä jarruttelijahepan kanssa ALUEkisoihin, mutta hevonen todella yllätti... Viljamilla oli takana kaksi vapaata, kun olin "työmatkalla" eli oppilaiden kanssa leirikoulussa juuri ennen kisoja. Sopivan lyhyt verryttely ja hevonen todella oli mukava ratsastaa. Silti meinasin pudota satulasta, kun kuulin prosentit :64,4 ja voitto. Kommentit olivat hyviä ja askellajeista jopa 7,5... Leijuin monta päivää eikä palkintoraha (250e) tuntunut yhtään hullummalta.
SILTI vaikka hevonen on oikein hyvä, minulla on AIVAN järkyttävä HEVOSKUUME. Se saa suorastaan koomisia piirteitä, ja pahinta on etten edes oikein osaa päättää mitä olen hakemassa. (vain se joka on joskus hevoskuumetta potenut, tietää millaista tämä on)
Toisaalta olisi erittäin mielenkiintoista ostaa ja kouluttaa varsa- toisaalta en tiedä jaksanko odottaa montaa vuotta ja varsoja pitäisi olla useampia. Toisaalta haluaisin puoliverisen, mutta hyvään puoliveriseen ei ole varaa enkä tiedä pärjäisinkö puoliverivarsan kanssa... Joku korkearyhtinen ja pitkäjalainen suomenhevonenkin houkuttaisi, mutta mielestäni koulusuomenhevonen pitäisi sitten olla ori. Ja en ole varma haluanko talliin oria... ...ja kun haluaisin tamman, josta saisi tulevaisuudessa varsan.
aaaarghhhh...
2.9. kisapäivitys kisoissa Ypäjällä suokkarien kuninkaallisissa. Verryttelyssä ja käsihevosalueella kävi suorastaan kuumana, radalla hyytyi ja oli p...ka. Höh. (prosentit 60,4)
Syksyn Viljami sairasteli. Aloin kiinnittää huomiota sen haluttomuuten syyskuun lopulla ja seuraavalla viikolla huomasin, että pää nyökkii juoksutuksessa vasempaan. Tilattiin ell, ja taivutuksissa vasen jalka oli ontumisasteilta 4/5. Vuohiseen piikki, mutta ei tullut kuntoon. Sitten klinikalle, jossa hevonen ei ell:n mielestä ontunut. Laitettiin kuitenkin piikki vuohiseen ja kuvattiin kaikki etujalan nivelet, jotka olivat hyvässä kunnossa. Taas katsottiin jokunen viikko eikä ontumisessa ollut tapahtunut muutosta parempaan. Alusta asti itse hieman epäilin, että pahin tulehudus olisi kavionivelissä ja kolmas kerta toden sanoi. Kavionivelten piikityksellä joulukuussa saatiin ontuma pois. Mutta tulihan taas isoa laskua ja monen kuukauden sairaslomaa.
Itselleni ostin uuden hevosen, nelivuotiaan suomenhevostamma Ohikulkijan.