Lokakuussa pitkän sairastelun jälkeen aloitimme valmentautumisen, mutta lopettelimme heti marraskuussa, koska "pianhan se talvi alkaa ja kenttä menee jäähän".
Vaan eihän se alkanutkaan. Muutamia pakkaspäiviä siellä täällä, kenttä jäätyi ja
mudassa rämpimiseen tuli armahdusta. Sitten taas suojaa. Pääosin läpi talven on
pystynyt ratsastamaan sulalla kentällä. Mikäli kaatosade tai vaakatasoinen räntäsade ei
ole haitannut. Ja em. syistä en vaan ole jakanut järjestellä valmennuksia, kun ne kuitenkin peruuntuvat säiden vuoksi.
Maaliskuussa aloitimme sitten taas
Heikkisen Maijan tunnit. Viljami on liikkunut etenkin valmennuksissa todella
mukavasti. Hyvänä päivänä se on TODELLA mahtava ratsastaa, onhan se varsin
pitkälle koulutettu, pysyy hyvin tahdissa ja on melko herkkä (huonot päivät ovat
niitä, jolloin moottori ei oikein käynnisty ja silloin ei mistään tule
mitään)
Ratsastukseen on tullut jälleen
motivaatiota. (Vaikka ainahan niin käy keväisin)
Varovaisesti nyt kuitenkin
mennään ettei tule liikaa intouduttua ja sitten takapakkia jalkojen
kanssa...
Hevosten ja itseni tähden vannoin,
että yhtään talvea en enää rämmi mudassa ja pimeydessä. Eli tulevana kesänä
edessä on jonkinlainen tarharemontti. Ja ensi talvena ei lopeteta "kunnon
ratsastusta" heti ensi pakkasiin!
Mutta nyt katsotaan kohti
kevätaurinkoa!
2008 kesä
Valmennusten päästyä kunnolla vauhtiin, sai Viljami ähkyn rankahkon valmennuksen
päätteeksi. Melko lievän kuitenkin, koska meni heti kipupiikillä ohi. Mutta
kahden viikon päästä sama toistui.
Aloin lukea vanhoja
päiväkirjamerkintöjä ja on sillä ollut aikaisemminkin lieviä ähkyjä, usein
keväisin. Ei koskaan peräkkäin vaan vuosien väleillä.... En jaksanut arpoa, klinikalle siis.
Ja mitä löytyikään. Todella
massiivinen hiekkakertymä, hiekkaa oli 45 cm matkalla ja 8 cm paksuudella .
Hengenvaarallinen tila!!!
Todettakoon, että meillä EI ole hiekkatarhoja eli
ihan perinteisestä savitarhasta on tuota maata imuroinut. Jälkeenpäin kun
ajattelee, täyttyvät jotkut hiekansyönnin "ennusmerkit", kuten ulkojuomasaavin
pohjalle nopeasti kerääntyvä savi. Varsinaisesti en ole nähnyt sen koskaan
syöneen hiekkaa.
Hoitona Viljami on syönyt jo toista
kuukautta "psylliuminsiementä", todella isoja määriä. Onneksi se on niin ahne,
että pahanmakuinen mönjäkin uppoaa. Röntgenissä on käyty ja hiekkaa on
poistunut, joskin hitaasti... Alkuksi Viljami joutui ulkoilemaan kuonokopan
kanssa, mutta kovin kauaa sitä en kestänyt katsella. Tehtiin sille haketarha-
kallista lystiä. No, samalla toivottavasti ratkesi mutatarhaongelmat,
tarharemontti oli kuitenkin jo työn alla.
Että tällaista tällä kertaa...
2008 syksy
Hiekansyönnistä selvittiin
säikähdyksellä ja kahden kuukauden sairaslomalla. Kahdessa kontrolliröntgenissä
paljastui, että hiekka poistui vauhdikkaasti, kun samalla hiekansyönti estettiin
totaalisesti tarhaamalla haketarhaan.
Päästyään ylimääräisestä
painolastista, oli Viljami mukavan reipas ja heinäkuussa aloitettiin jälleen
kerran kunnonkohotus. Itselläni kasvava vatsa alkoi hidastaa ratsastusta,
joten hankin Vilmannille jälleen apuliikuttajia.
Syksyllä Viljamilla ongelmana on ollut
jostain syystä jäykistyvä selkä, joka vaikeuttaa kokoamista ja vaikuttaa toiseen
laukkaan. Selkään on käytetty hierontaa, osteopaattia ja välillä se onkin
parempi.... Edelleen Viljami on pääsääntöisesti ollut reipas ja innokas niin
kentällä kuin maastossakin.
