kevät 2007

Talvi tuntui taas äärimmäisen raskaalta ja tulee fiilis, ettei tässä ole mitään järkeä. Vettä, pimeyttä ja mutaa. Kuraisia loimia, heinäsäkkien kantamista neljästi päivässä ja ratsastus ei kiinnosta pätkääkään.

Mutta kevät tulee onneksi joka vuosi ja harrastuksessa on jotain järkeä. Tänä vuonna aloitetaan ratsastuskentän rakennus omaan pihaan! Vaikka ihanat naapurimme ovat antaneet käyttää kenttiään niin siltikin näin perheelliselle kilometrin matka tuntuu pitkältä ja jotekin sitä vain kokee olevansa riesana toisten nurkissa.

Kesä2007

Kävipä sitten niin kuin pelkäsin. Pitkään ja hartaasti odotetun ratsastuskentän rakennus alkoi juhannuksen tienoilla ja samaan syssyyn alkoi Viljami "ontua"; ensin se tuli tosi tahmeaksi ratsastaa ja sitten huomasin lievän ontuman/epäpuhtauden juoksutuksessa.. Jalkaa on käyty kaksi kertaa hoidattamassa kortisonilla (vika etupolvessa?) mutta ei ole yhtään paremmaksi tullut. Röntgen ei löytänyt vikaa...

Syksy koitti, kenttä valmistui, mutta minulla ei siis ole nyt ratsua. Masentuneena katselen kuin muut ratsastavat... No, pysyyhän se kenttä siinä ja sen verran on kehuttava, että kenttä onnistui todella hyvin, pohja on onnistunut erinomaisesti. 

Viikon päästä suuntaamme Tampereelle klinikalle ja toivoakseni sieltä tulee lisäselvyyttä asiaan. Olen kyllä ehtinyt miettiä jo kaikenlaisia vaihtoehtoja, jos tuosta Vilkusta ei koskaan enää ratsua tule...Pitäkää peukkuja!

syksy 2007

Viljamin jalkavaivat paljastuivat kavioniveltulehdukseksi, kuten viimeksikin vuonna 2004.  Piikitettiin kortisonilla pariin otteeseen. Eläinlääkärin mukaan voipi hyvinkin toipua ja tulla käyttöhevoseksi. Itse nyt en uskalla kovin optimistiseksi heittäytyä.

Kuntoutus nyt kuitenkin jälleen kerran on aloitettu. Paljon mäkikiipeilyä ja kävelyä metsässä, kentällä maapuomeja ja kaikenlaista missä saisi Viljamia käyttämään ja kehittämään surkastuneita takapään lihaksia. Hierontaa, venyttelyä, jalkojen kylmäystä, nivelrehuvalmisteita...

Vaan on vaikeaa, niin vaikeaa. Etupainoinen hevonen rakenteensakin puolesta, heikot takapään lihakset, huono kunto, motivaatiopula kentällä vääntämistä kohtaan, vähän energiaa laihdutuskuurin vuoksi, ERITTÄIN vaikea saada edes kunnolla ratsastettua pohkeen eteen. 

Kilpailuista en enää edes Vilkun kanssa haaveile, en edes kunnon valmennuksista. Kunhan nyt edes jotain kestäisi. Välillä kiipeän pv-ruuna Metkun selkään vääntämään kunnolla koulua.  Muuten takana on mukava syksy, tämä hirvittävä muta-aika ja harmaus tuntuu vaan vähän vaikealta.