Talven selkä alkaa taittua. Ensimmäinen talvi maalaistallissa ja vielä tallin omistajina on ollut tapahtumarikas, mutta vielä ei kaduta :-) Kaikki on lähinnä uutta ja ihmeellistä.

Joitakin vastoinkäymisiä mainitakseni; kaivosta on loppunut vesi, sähkö ei kierrä tarhassa talvella, hevosilla on jaloissa rivin kaltainen sieni-infektio, tallin vesiputket menevät jäähän ja jää rikkoo juoma-automaatit, lavuaari menee tukkoon ja vesi tulvii satulahuoneessa, jää pakkaantuu tallin ovien eteen olemattoman kynnyksen vuoksi ja töitä saa tehdä monta kymmentä minuuttia ennen kuin ulko-oven saa auki, joka puolella on pimeää ja liukasta niin ettei hevosia saa liikutettua....

Menipäs valitusvirreksi.

Kaikki vastoinkäymiset voittaa se, että joka kerran ulko-oven avatessani Viljami nostaa pään, yleensä hörisee, parhaimpina päivinä jopa hirnuu ja juoksee vastaan. 

Viljami on voinut hyvin ja viihtyy. Siitä on tullut ihan maalaistallin hevonen. Laitan sen aamuisin isoon tarhaan olohuoneen ikkunamme alle ja levitän aamuheinät sinne. Hassusti se kiertelee monta tuntia pienen annoksensa perässä kuin laitumella ikään: maistelee parhaimmat palat jokaisesta pikkukasasta ja vaihtaa sitten toiselle. Lopuksi se vielä kiertelee ja nyppii ympäri tarhaa jokaisen jäljellejääneen heinänkorren. Siis luonnollista liikuntaa moneksi päivän tunniksi.

17.3. oli päivä aikaa esikoisen laskettuun aikaan. Mutta mikäs sen parempi ajanviete kuin lähteä poninostoon. Hiukan kyllä jännitti, sillä hirveä kohtalohan se olisi turkulaisena synnyttää Tampereella :-)

Netistä löytyi se kauan etsitty kullannuppu, jota oli pakko lähteä katsomaan. Myynti-ilmoitus ei liioitellut ja niinhän siinä kävi, että yönselässä ajelimme lainakopilla poni perässä kotiin. Osto ei ole kaduttanut; Liinu on aivan juuri niin kiltti ja kultainen, kun luvattiin. 
Tutuille ja sukulaisille oli hauska lähetellä viestejä "Meille on tullut uusi perheenjäsen, mitat 105cm ja 200kg"- eivät ihan tällaista viestiä meiltä odottaneet. 

Viljami oli aivan kummissaan uudesta kaverista ja niin seurankipeä. Ensimmäisen aamupäivän pidin niitä vierekkäisissä tarhoissa, mutta jo iltapäivästä laitoin samaan aitaukseen. Viljami seurasi Liinua kuin hai laivaa, mutta Liinu tammamaiseen tapaan näytteli välinpitämätöntä siihen saakka, kunnes Viljami lähti lenkille. Peräänhirnunta oli sydäntäsärkevää.

Kesä 2006

Pikkumies Leevi syntyi maaliskuun lopussa, mutta ei suostunut syntymään perinteisellä tavalla. Sektion vuoksi en pääse vieläkään ratsaille. Odottavan aika on pitkä!!!

Vihdoin kun pääsin liki 7 kuukauden tauon jälkeen selkään oli vastassa vähän ongelmia. Viljami oli raskausaikanani kehitellyt tyttöjen kanssa huonoja tapoja. Kun tulee vastaan jotain pelottavaa (kuten naapurin 30-päinen vuohilauma tai toisen naapurin 10 villiä suomenlehmää) hän tekee stopit eikä suostu etenemään. Komentaminen aiheuttaa hillittömän peruutus-pukitus-pystyynhyppimisshown, jossa pahinta on se, että pariin kertaan ollaan kaaduttu ojaan. Ja täytyy myöntää, että kuuden yhteisen vuoden jälkeenkin meni minullakin hieman luu kurkkuun ja nolona kipusin taluttamaan ohi pelottavan kohdan. :-(

Syksyn tullen ja vähän useammin ratsasteltuani sain ongelman ainakin toistaiseksi hallintaan.

syksy 2006 kisoissa

JUST JOO- Viljami teki sen taas!!! Nyt olen varma, että kyse ei ole jännittämisestä, pelosta, raipattomuudesta tai mistään muusta kuin siitä, että ketale on tajunnut ettei kouluradan sisäpuolella ole tarvis tehdä juuri mitään. Olimme siis kotiseuran kisoissa Ruskolla 28.10.- ensimmäiset kisat mammaloman vuoksi yli vuoteen.

Olen kokeillut jo lähes kaikkia mahdollisia keinoja Viljamin "tahmatassu kouluaitojen sisäpuolella-syndroomaan":
- lyhyt verryttely
-pitkä verryttely
-verryttelyssä vain helppoja juttuja
-hevosen prässäämistä ja "kuumentavia" juttuja verkassa
-kävely ja paikkojen näyttäminen kouluaitojen ulkopuolella
-suoraan verkasta radalle ilman käyntiaskeltakaan
-verryttely ilman raippaa
-keskilaukkaa lähtömerkin jälkeen aitojen ulkopuolella ja juuri ennen suoritusta raippa pois (silloin kun se oli vielä sääntöjen puitteissa sallittu)
-verryttely kahdella raipalla. Ensin toinen raippa pois, sitten toinen
-kotonakin ratsastus ilman raippaa
-runsas maastoilu ja harvat koulutreenit
-pitkät kannukset
-juniorikannukset
-kotona ilman kannuksia
-vapaapäivät ennen kisoja
-ammattiratsastaja

Mutta silti Viljamilla on tapana jättää kaikki eteenpäinpyrkimys kouluaitojen ulkopuolelle. Kurjinta siinä on se, että kotona se liikkuu usein oikein kivasti, reippaasti iloisesti jopa ilman raippaa tai vaikka raippa on mukana, sitä ei tarvitse käyttää...