Maalis-huhtikuun vaihteessa aloin olla sitä mieltä, että kävely ja hysteerinen jalkojen tutkiskelu saa riittää ja hevosessa ei ole mitään vikaa. Ehdin ratsastella joitakin viikoja, kun yhden kerran taas hevonen oli niin haluton ja tahmea, että päättelin ettei se voi olla terve. Varasin ajan toiselta klinikalta, EKK:lta. Vaatii massiivisia järjestelyjä, virkavapausanomuksia, sijaisen etsimistä ja piti vielä löytää joku jonka kanssa lähteä reissuun. Minä onnettomalla peruutuskyvyllä varustettuna yksin Helsingin keskustaan. Huh huh.

Lopulta kuitenkin päästiin matkaan ja tuttavani Susanna sekä hoitaja Mia lähtivät mukaan. Olin jännittynyt, sillä mielessä oli jo lopullinen nukuttaminen, jos hankoside ei näyttäisi paranemisen merkkejä.

Ekk:lla opiskelijat sekä jalkaguru Olli Mäkelä tutkivat Viljamia perinpohjin. Juoksutuksessa oli lievästi jäykkä, mutta oli mahdoton sanoa kumpi etujalka oirehti. Suoralla ei ontunut, taivutuksissa aivan jalaton. Kuitenkin ilman ultrauksiakin sanoivat, että hankositeessä ei ikinä ole mitään ollutkaan. Siis WTF ???!?

Syy löytyi kavionivelistä, jotka olivat tulehtuneet ja röntgenissä näkyi pieniä muutoksia nivelpinnalla merkkinä pidempään jatkuneesta tulehduksesta. Mutta kortisonia ja joidenkin viikkojen kävelyn jälkeen pikkuhiljaa normaaliin käyttöön. Arvaa olinko onnesta soikeana. Lähden viemään hevosta suunnilleen teuraaksi ja sitten onkin "vain" niveltulehdus.

Kesä 2005

Kun niveltulehdusta oli paranneltu ja ponny tuntui hyvältä ratsastaa, niin kisoihin vaan, parin kuukauden kevyen treenin jälkeen. Aluekisoja ei paljoa jäljellä ollut, joten seurakisoja kiertelin. Seuraavassa listaa.

5.5. Ratsastusseura Rusko K.N Special  64%  2. sija.  Omasta mielestän todella jäykkä ja tahmea radalla

15.5. Kuusiston ratsastuskeskus

he:C 71,67% sija I (hevonen oli loistava, ehkä luokka oli jo liian helppo)

B-merkin kouluohjelma 60% sijoitus puolenvälin paikkeilla (mielestäni hevonen liikkui mukavasti)

21.5. Laitila K.N Special 66,9% sija 2. (hevonen oli verryttelyyn verrattaessa tahmea ja tuijotteli)

28.5. Aluekisat Kotimäki

he B:0  58,65 (hevonen todella tahmea ja itse jännitin.)

Viljami muutti Raadelman ratsastuskeskukseen, jossa olisi tarkoitus treenailla kurinalaisemmin ja myös Taru Yrjövuori ratsuttanee Viljamia.

Alkukesä sujui ahkeran treenaamisen ja kunnonkohotuksen merkeissä. Olin muutamalla Heikkisen Maijan pitämällä yksityistunnilla ja sain tunneista aivan valtavasti irti. Keskityimme aluksi vain käynnissä ratsastamaan Viljamia rennoksi selästään, jolloin takaosan työskentelee tehokkaammin.
Samalla myös keskikäynti parani huomattavasti. Sain myös suuria ahaa-elämyksiä kahdelle ohjalle ratsastamisesta-välillä on ollut aika takkuista ja syy on että olen asettanut liikaa ja asettamalla lukinnut hevosen ristiselän ja takapään.

Viljami meni eteenpäin huimasti. Keskiravit ja keskikäynnit etenkin tuntuivat parantuvan paljon ja lihaksiakin alkoi muodostua takapäähän. Löysin upean vanhan, mutta hyväkuntoiset trailerin, jonka oli tarkoitus tehdä kisaamisesta helpompaa...
8.7. suuntasin Hessi-tallille Suomenhevosten kummajaisiin. Aikomuksena oli ratsastaa elämäni ensimmäinen helppo A, siellä se tuntui jotenkin turvalliselta, muiden suomenhevosten joukossa.

Niin siis matkaan, suoraan sanoen suurin toivein ja odotuksin. Helpon B:n verryttelyssä polle tuntui ihan OK:lta, vaikka oli tuhottoman kuuma. Verryttelin varovaisesti ja yhtä suoritusta ennen siirryin kouluradan viereen viime hetken virityksiin.

Vaan kuinkas kävikään. Jo ensimmäisessä keskiravissa huomasin, ettei oikein mitään reagointia tapahtunut. Koko rata oli ihan siisti, mutta takapään toimivuudesta ei juuri tietoakaan, muoto painui pitkäksi ja hevonen etupainoiseksi. Olin aika pettynyt, pitihän helpon B:n nyt piti sujua kuin rasvattu. Sijoituimme ihmeen kaupalla hyvin, ollen ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Iltapäivällä koitti sitten helppo A. Nyt päätin jättää viimeiset kävelyt kouluaitojen vieressä väliin ja ratsastaa suoraan verryttelystä radalle. Viljami oli pitkästä päivästä huolimatta verryttelyssä aivan SUPER: se kokosi itseään oikein hyvin ja suoritti kaikki pyytämäni asiat juuri niin kuin piti. Olipa ihana vain istua ja keskittyä huolelliseen ratsastamiseen, hevonen liikkui takaa ja kaikki tuntui niiin helpolta...

Ja sitten radalle. Laukassa. Pysähdys alkutervehdykseen ja kaikki tähän mennessä hyvin. Ja sitten... ei mitään. Ei mitään keskiaskellajeja, laukannostot sekuntien viiveellä (pisteessä ihme kyllä, mutta NIIIN tahmeasti), takaosankäännökset täysin ruuvaamalla läpi ja pohkeenväistöt pieleen.. Ja meinasin kuolla kuumuuteen siinä helteessä ja punkemisessa. Vähältä piti, etten keskeyttänyt suoritusta, mutta sisukkaasti päätin vääntää loppuun asti, jos kuitenkin tuomari armahtaisi meitä hyväksytyllä.

Hyväksytty tuli, mutta olin ERITTÄIN PETTYNYT ja KIUKKUINEN. Koko pitkä matka meni raivon vallassa, hoin vain, että viimeinen kerta, viimeinen kerta....Kyllä alkaa pikkuhiljaa tulemaan olo, ettei Viljamista ole kisaratsuksi, maastoköpöttelyyn vaan... Hevon ryökälekin vielä jaksoi radan jälkeen näykkiä ja riuhtoa joka suuntaan suojia puettaessa.

syksy 2005

Kummia käänteitä! Ilmaan mitään etsintää/suunnitelmia/haavieta, meistä tuli Tomin kanssa hevostilallisia. Kierreltyämme vuoden verran katsastamassa tontteja pikkuisten metsäautoteiden perukoilta tai muuten vain väärältä suunnalta, ostimme tuttujen valmiin talon. Pääasiassa hyvän sijainnin, hyvien tieyhteyksien ja ihanan maalaisidyllin vuoksi. Mutta bonuksena pihassa on 6 hevosen ravitalli. Ohoh!
Aluksi taloa remontoidaan, joten talli on vuokralla.Viljamikin muuttaa syksymmällä kotipihaan. Odotan esikoista ja ratsatus jää, joten ei ole järkeä maksaa maneesipaikasta.