2001 toukokuu

Homma eteni näin... Maaliskuussa  2001 olimme Eija-Liisan kanssa päättäneet myydä ensimmäisen hevosemme, koska alkoi liian usein tuntua siltä, että siinä oli meille liikaa haastetta. (hyppi pystyyn ja oli todella kuuma ja hankala) Onneksi myyntiprosessi oli helppo ja vaikka itkeä pillitimme, kun Tiina lastasi Khönixiä autoon, uskoimme että se päätyi hyviin ja taitaviin käsiin. Alkoi uuden hevosen metsästys, vähän kiirekin oli, koska emme halunneet luopua hyvästä tallipaikasta.

Olimme pikkuhiljaa kypsyneet ajatukseen suomipollesta ja sellaista sitten haettiin.

Enää en edes muista kuinka monta viikkoa siihen kului, mutta lukuisten soittojen, tuntikausien nettisurffailun ja kymmenien koeratsastusten jälkeen päädyin laittamaan nettiin oman ilmoituksemme. Yhteydenottoja tuli todella paljon, mutta mikään ei vaikuttanut tarpeeksi kiinnostavalta...

..kunnes eräänä iltana sähköpostissani oli kaksi kuvaa ja lyhyt sepustus Viljamista.  

Ajatus 6-vuotiaasta, miltei kouluttamattomasta oripojasta karmaisi, mutta uskoimme vakuutteluja ja halusimme nähdä omin silmin kuinka helppo ja kiltti poika Viljami oli. Ja niin siinä sitten kävi, että jo seuraavana  päivänä (3.5.2001) Viljami oli meidän.  

Vaikka Viljami oli oriiksi herrasmies, päätimme kuitenkin ruunauttaa sen, sillä isossa tallissa tammojen perään kiljuvaa oria oli vähän raskas käsitellä. Sitä paitsi ruunana se toivottavasti pääsee joskus nauttimaan hevosystävien seurasta ja pääsee tallin muiden ruunien kanssa laitumelle.

Ensimmäiset viikot menivät ruunauksesta toipumiseen. Teimme pitkiä maastolenkkejä ja seurustelimme paljon Viljamin kanssa. Pikkuhiljaa aloimme tajuta, minkä kultakimpaleen olimme löytäneet...

Viljami on luonteeltaan  juuri meille sopiva. Maastossa se on reipas, mutta pysyy käsissä eikä juuri mitään tuijottele (paitsi isoja autoja pelkää) Kentällä se yrittää aina parhaansa ja on nopea oppimaan.  Viljami on utelias ja sopivalla tavalla vilkas, mutta kuitenkin malttaa seisoa paikallaan käytävällä, kuljetusautossa ja vesikarsinassa.

 Huonoja puolia mainitakseni... Viljami on äärettömän perso ruualle ja olemmekin saaneet käydä erinäisiä tappeluja tämän johdosta. Narkin perässä keikkuva 60 kiloa kun ei tunnu missään kun edessä siintää vihreä ruohomätäs. Se vain ottaa ja lähtee ja tämän syystä onkin talutettava ketjulla. Myös näykkiminen kuuluu Viljamin pahoihin tapoihin.

2001 kesä

Viljami on entisessä elämässään ollut metsätöissä. Kärryjen eteen se oli laitettu, mutta hyvin pian oli todettu, ettei pojasta juoksijaa tulisi. Ravurihommista se ei mitään ymmärrä ja siksi sillä onkin ollut niin mukava opetella kärryajoa. Vauhti ei päätä huimaa ja poika on todella luotettava ja rauhallinen kärryjen edessä.

Ratsua me siitä kuitenkin pääsääntöisesti teemme. Eikä kyllä meinannut kumpikaan omistajista uskoa silmiään kun Tiina nousi ensimmäisiä kertoja Viljamin selkään. Viljami oppii asiat yhdestä kerrasta. Tähän mennessä ainoastaan oikea laukka on tuottanut hiukan enemmän ongelmia, mutta senkin oppimiseen kului alle kuukausi. Juuri nopean oppimiskyvyn vuoksi päätimme turvautua ammattilaisen apuun, sillä emme halunneet sen oppivan meiltä "vääriä" asioita.

syksy 2001

Kesä meni ja Viljamin kutina todettiin kesäihottumaksi. Tässä  suomenhevosille yleisessä sairaudessa hevonen on allerginen polttiaisten pistoille. Toistaiseksi tautiin ei ole hoitokeinoa, mutta ihottumaloimi helpottaa hevosen oloa. Viljami ehti miltei kaataa karsinan väliseinän ja hinkata puolet komeasta harjastaan. Onneksi loimi auttoi huomattavasti. 

Aluksi Viljamin ratsastuksessa oli ongelmia oikean laukan kanssa, joka ei oikein noussut. Ja hermostuessaan se alkoi ravata omistuista töltti/passiravia. Mutta muutaman kuukauden ratsutuksen jälkeen (2-3krt kk ammattilainen, muuten me itse) ongelmat ovat poistuneet. Syksyllä neljän kuukauden päästä koulutuksesta Viljami kulki peräänannossa kaikissa askellajeissa, osaa väistön alkeet ja askelpituutta pystyy säätelemään.

Olen käynyt vähän hyppytunneilla ja edelleen harrastamme hyvin paljon maastoilua, jotta Viljamin mieli pysyisi pirteänä. Ihana huomata, miten innoissaan Viljami on päästessään kavereiden kanssa maastoon. Se vallan kuumuu ja alkaa hyppelemään paikoillaan. Sänkipellolla tuli jopa pientä pukkia ratsastajan riemuksi!