Lokakuu 2007- talvea odotellessa
Viljamin jalkavaivat paljastuivat kavioniveltulehdukseksi, kuten viimeksikin vuonna 2004. Piikitettiin kortisonilla pariin otteeseen. Eläinlääkärin mukaan voipi hyvinkin toipua ja tulla käyttöhevoseksi. Itse nyt en uskalla kovin optimistiseksi heittäytyä.
Kuntoutus nyt kuitenkin jälleen kerran on aloitettu. Paljon mäkikiipeilyä ja kävelyä metsässä, kentällä maapuomeja ja kaikenlaista missä saisi Viljamia käyttämään ja kehittämään surkastuneita takapään lihaksia. Hierontaa, venyttelyä, jalkojen kylmäystä, nivelrehuvalmisteita...
Vaan on vaikeaa, niin vaikeaa. Etupainoinen hevonen rakenteensakin puolesta, heikot takapään lihakset, huono kunto, motivaatiopula kentällä vääntämistä kohtaan, vähän energiaa laihdutuskuurin vuoksi, ERITTÄIN vaikea saada edes kunnolla ratsastettua pohkeen eteen.
Kilpailuista en enää edes Vilkun kanssa haaveile, en edes kunnon valmennuksista. Kunhan nyt edes jotain kestäisi. Välillä kiipeän pv-ruuna Metkun selkään vääntämään kunnolla koulua. Muuten takana on mukava syksy, tämä hirvittävä muta-aika ja harmaus tuntuu vaan vähän vaikealta.
