Kansalliset valjakkoajokilpailut 8.-9.5. Ypäjällä
Viime kesän valjakkoajokokeilusta lähtien olen ollut valjakkokärpäsen pureman kourissa. Kevättalvella, kun ajatus omasta kalustosta oli hetkeksi kuollut ja kuopattu sain idean ottaa yhteyttä Maija Niemelään, joka on paikallinen valjakkoajoharrastaja.  Maijaa kiinnosti lähteä kokeilemaan uutta hevosta ja niinpä parin treeniviikon jälkeen otimme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi lähteä valjakkoajokilpailuihin Ypäjälle.  Kilpailut olivat ensimmäiset tämän vuoden kansalliset kilpailut, mutta Viljami sentään osallistui aluekilpailuluokkaan.	Valjakkotarkastuksessa (38 p.)
Lähdimme matkaan varhain lauantai-aamuna. Olin nukkunut yön todella huonosti, sillä reissussa jännitti lähes kaikki: kuljettaminen (ajoin ensi kertaa traikkua kera hevosen), Viljamin käytös tarkkuusradalla sekä etenkin maratonilla, oma groomaaminen ja estealueiden porttien oppiminen... Aamulla ei ruokakaan tippunut ja tallin pihalla sain hermoromahduksen, kun traikun perävalot eivät ensin ottaneet toimiakseen. Onneksi mukana oli ihana hoitaja Mia, joka hoisi hevosen kilpailukuntoon eikä hermostuneen omistajan tarvinnut ennen suoritusta mennä hevosen lähelle säheltämään! Jotenkuten pääsimme perille, saimme Viljamin karsinaan ja itse ryntäsin maratonin näyttöön. Aikaa ei paljoa ollut ennen koulukokeen alkamista. Vilkku-poika oli jokseenkin ihmeissään kilpatallin karsinassa, jonka etuseinä oli kaltereita ja sivuilla oli pienet kurkisteluaukot, josta se tiuhaan kävikin tirkistelemässä naapurikarsinan asukkeja.
Koulukoe 63 vp. Koulukoe tuntui menevän hyvin groomin paikalta katsottuna. Vasta videosta huomasin, ettei suoritus ollut likimainkaan sitä luokkaa kuin kotona. Vilkku oli tahmea, jonka vuoksi Maija ei uskaltanut ottaa edestä tarpeeksi ja muoto oli pitkä. Mutta täysin tyydyttävä suoritus muutaman harjoittelukerran jälkeen! Tarkkuusradalta selvittiin yhdellä harmittavaisella pudotuksella ja näin ollen viidellä virhepisteellä. Lauantain osakokeiden jälkeen Viljamin sija oli peräti seitsemäs 16 muun kokeneemman joukossa!   Tarkkuudessa 5 vp
Kalteritallissa	Lauantai-illan päätteeksi olimme Mian kanssa taluttelemassa Viljamia Ypäjän ihanilla hiekkateillä. Taidettiin vähän "briiffata" seuraavan päivän maratonin vesiestettä käymällä hiekkakuopassa syöttämässä pojulle herkkuja :) Ei ollut minkäänlaista ongelmaa veteen tulemisessa.
Sunnuntaiaamu alkoi varhain eläinlääkärin tarkastuksella, jossa ei ilmennyt mitään huomauttamisen arvoista. Hiukan sitäkin tallissa jännittelin, kuultuani, että eläinlääkäri oli sanonut jollekin omasta mielestäni hyvin hoikalle shetlanninponille, että se on liian lihava tähän lajiin. Maratonia varten letitimme Viljamin harjan ja pintelöimme jalat. Lopuksi pinteleiden ja suojien päälle kieritettiin vielä ilmastointiteippiä, etteivät ne vaan lähtisi irtoamaan kesken suorituksen. Maraton alkoi vapaalla raviosuudella, joka oli suoraan sanottuna tylsä. Jolkoteltiin 3 kilometriä metsikössä tuijotellen kelloa. Olimme maalissa hyvin käytettävissä olevan ajan puitteissa, vaikka groomi (eli minä) unohtikin laittaa kellon lähdössä käyntiin. 950 metrin käyntiosuudella Viljamia joutui hiukan kirimään, mutta saavuimme maaliin hyvässä "vauhdissa" ennen maksimiaikaa.  Sitten alkoi maraton. Ensimmäinen ja toinen este oli koivikkoeste ja ne menivät kohtalaisen hyvin. Viltsu ei kuitenkaan ollut ollenkaan yhtä reipas ja yritteliäs kuin viime vuonna, jolloin tosin osallistuimme yli puolta kevyemmillä koppakärryillä.   Kääntyy, kääntyy... ja vauhtiakin löytyy Kolmas este osoittautui meille kaikkein vaikeimmaksi. Hiekkapohja oli melko raskas ja kurvit jyrkkiä - Viltsu siirtyi jopa käyntiin estealueella eikä usuttamisesta huolimatta kiihdyttänyt vauhtia ennen kuin sai itsensä ja kärrynsä suoristettua.  Kaikkein jännittävin este -vesieste- meni myös hienosti, joskin hiukan hitaahkolla ajalla, olihan vetta pysähdyttävä polskuttamaan ja hörppimään ennen kuin siitä uskalsi kahlata.	vesiesteellä
väsynyt valjakkoponi maratonin jälkeen Loppujen lopuksi sijamme oli mahtavan upea 7/16. Vilkku ei loistanut missään osakokeessa, mutta kaikki suoritukset olivat tasaisia. Koko matkan aikana se käyttäytyi todella hienosti ja oli kovin innoissaan vieraissa ympyröissä - omistaja ja hoitaja ainakin olivat.  Joten valjakkokärpäsen pureman kourissa yhä ollaan!
Tämä tilanne on sen verran harvinainen, että se täytyi ikuistaa. Kuskina ja kameramiehenä toiminut Tomi piti Viljamista kiinni kuljetussuojien laiton ajan ja Viljamikin oli kovin hölmissään.
Lisää Viljamin kuulumisia löydät täältä Takaisin etusivulle