Huhtikuu 2007- kevät keikkuen tulevi
Ei käy kieltämän, ettenkö talvella olisi muutamaan otteeseen miettinyt mitä järkeä tässä touhussa on. Märkää, loskaa, pakkasta ja ennen kaikkea pimeää. Enää en pääse hyödyntämään opettaja-ammattini etuuttakaan ratsastuksen kannalta, kun perheen toinen lapsenvahti kotiutuu vasta illansuussa. Parin kuukauden ajan ratsastus oli melkolailla pakkopullaa ja vapaapäiviäkin tuli Viljamille aivan liikaa.
(Eräs havainto on kyllä tehtävä: kuutamosta on hyötyä maaseudulla!)Vaan taas kevään korvalla palkitaan rankka talvi. Olen tehnyt ihania maastolenkkejä yksin tai mukavien ratsastuskavereiden kanssa, käynyt muutamaan otteeseen valmennuksissa ja saanut paljon uutta intoa.
Kun vaan olisi sitä aikaa enemmän. (huonostinukkuva)lapsi, päivätyö, kotityöt, talonrakennus/ remontointi, neljän hevosen, kissan, kilpikonnien ja sosiaalisen elämän hoitamisen jälkeen vasta ehdin ratsaille. (tai no: kaksi viimeistä tulevat kyllä eri järjestyksessä- anteeksi ystävät)
Ensi syksynä ehdin liikutella Vilkkua enemmän, kun kentänrakennusprojektimme toivoakseni alkaa pian ja saadaan omaan pihaan pläntti, jossa ehtii ratsastaa vaikkapa siten lyhyesti ja tehokkaasti!
Niin ja tavallaan myös ympyrä sulkeutuu, kun Eija-Liisa (Viljamin entinen omistaja) muuttaa takaisin tälle seudulle ja on innokas ratsastelemaan vanhalla tutulla Viljamilla! Jee!