|
Ja niinhän siinä sitten kävi, että
pari päivää viimeisen optimistisen kirjoitukseni jälkeen juuri
kilpailuluvat maksettuani hevonen oli taas huono. Jalkaa kuumotti ja
mielestäni Viljami myös aristeli hankosidettä puristaessa.
Juoksutuksessakin näytti huonolta ja oli haluton.
Vaivuin
epätoivoon... Tilasin ajan Helsingin ekk:lta ja valmistauduin jopa
hevosen lopulliseen nukuttamiseen. Näin siis, jos toivoa paranemisesta ei
enää olisi annettu. Retki ekk:lle oli mielettömän jännittävä.
Ensinnäkin matka. Minä traikun kanssa noin viidettä kertaa.
Peruuttamiskyky täysin olematon. Helsinki täysin tuntematon ja pelottava
paikka auton ratin takaa katsottuna. Jännitysmomenttia siis riittämiin.
Onneksi sain seuraa, "kokenut" tuttu Susanna lähti matkaan ja
hoitaja-Mia myös.
Menomatkalla pysähdyimme huoltamolle ja parkkeerasimme auton
venäläisten turistibussien viereen. Viljami on ottanut tavakseen hirnua
autosta aina kun moottori sammuu. Hirnuminen sai turisteissa ihastuneita
huokauksia- suorastaan kiljahduksia aikaiseksi ja ihmiset ryntäsivät
ottamaan kuvia pelkästä ikkunattomasta trailerista. Kun avasin traikun
oven ja menin lisäämään heiniä oli selkäni takana yhtäkkiä
kymmenittäin turisteja. Viljami tietysti ihan kummissaan ja pelästyikin
vähän, kun eräs kameramies tunki miltei oviaukosta sisälle :) Löysimme
yhden harhakäännöksen jälkeen turvallisesti EKK:lle- kiitos Heidin
supertarkkojen ohjeiden. Otimme Viljamin ulos autosta. Se käyttäytyi
todella hienosti koko retken alusta loppuun saakka. EKK:n
leveillä käytävillä tapahtui kaikenlaista. Seisoskelimme siellä
puolisen tuntia ennen kuin eläinlääkärit tulivat, Viljami oli
kummissaan. Opiskelijat ja eläinlääkäri tutkivat ensin jänteet
tunnustellen. Jalat olivat heidän mielestään erittäin kuivat. Sitten
läksimme isona joukkiona marssimaan kauas ulos. Viljami oli aivan
kauhuissaan, kun joutui kävelemään siellä betonirakennusten
takapihalla, koiratarhojen ja liikenteen joukossa. Vähän itseäkin
tilanteen koomisuus alkoi huvittaa. Juoksutin
juoksuttamista ja pääni oli ihan pyörällä. Aina käskettiin vaihtaa
suuntaa uudelleen ja uudelleen... Eivät olleet
lääkäritkään varmoja ontuuko hevonen vai ei ja mitä jalkaa.
Jälkeenpäin kuulin, että ulkokierroksessa olivat näkevinään lievää
ontumista. Sitten taas takaisin vaarallista ja pitkää reittiä sisälle
talliin. Seurasi varsin kovakourainen taivuttelusessio. Viljami ei
meinannut millään seistä taivutuksissa. Pomppi vain kolmella jalalla ja
yritti päästä pois pinteestä. Taivuttelun jälkeen sain sitä hädin
tuskin juoksemaan ja ontuminen oli kyllä erittäin selkeää. Aloin
hermostua... Seuraavaksi
päädyimme röntgeniin. Jänteitä ei kuulemma epäilty enää yhtään.
Röntgenhuoneessa hevonen oli rauhoitettu ensin 0,2 ml annoksella ja astui
aina syrjään pieniltä korokepaloilta siinä vaiheessa kuin vaivoin
asetellut kamerat ja laitteet oli saatu hinattua tarpeeksi lähelle.
Toinen 0,2 annos ja olisi antanut kuvata hammaskalustonsakin- niin
alhaalla pää nuokkui. Kuvien
ottaminen kesti todella kauan ja sen jälkeen meitä kutsuttiin katsomaan
kuvia. Näin itsekin kavionivelistä otetuista kuvista pientä
"säröä" nivelen pinnalla. Se oli kuulemma merkki
tulehduksesta nivelessä. Yritin saada jotain järkevää irti
eläinlääkäristä kuten ennustetta, aiheuttajaa, yleisyyttä... Enpä
paljon viisastunut. Kuvien
ottamisen jälkeen hätäännyin, eikö niitä jänteitä sitten enää
ollenkaan epäillä, turhaanko ollaan koko talvi jänteitä hoidettu. Ihan
minun mielenrauhani vuoksi jänteitä sitten ultrattiin ja aika lailla
huolella ultrattiinkin. Miltei puoli tuntia opiskelijat ja
eläinlääkäri niitä tutkailivat. Ihan ensimmäistä kertaa aloin
itsekään niistä kuvista edes hitusta tajuta. Näin missä menevät
verisuonet ja näin todellakin "tervettä", vaaleaa
jännesäiettä. Kolmen
tunnin tutkimusten jälkeen saimme hoito-ohjeet (2 vkoa käyntiä, 1
viikko keventelyä, sitten normaaliin käyttöön) ja suuntasimme kotia
päin. Viljami oli ihan rauhallinen takaisintulomatkalla, mitä nyt
huoltoasemalla ja tallin pihassa kovasti hirnui. Reissu
oli todella raskas ja äärimmäisen jännittävä.
Taisi olla sitä hevosellekin, joka oli kaksi seuraavaa päivää ihan
väsähtänyt.
|
Kummityttö,
"Viljami-fani" Nette Viljamia hoitelemassa
|
|
