Jalka pipinä !
Viljamia ei kerta kaikkiaan kiinnosta osallistua tähän ilonpitoon. Syöminen on paljon hauskempaa.
21.6. MJ-tallin hevoset laskettiin laitumelle. Viljami ei tapansa mukaan siirynyt kuin muutaman metrin kohdasta, jossa Eija-Liisa päästi sen irti. Muut hevoset juoksivat kyllä riemuissaan laitumen päästä päähän.
Seuraavana päivänä Viljamin allergialoimi roikkui onnettomana riekaleena hevosen perässä. Huoleni oli suuri, kun Vilkku parka ontui toista etujalkaansa.
Mietin kovasti ja muistelin, ettei se ole koskaan ennen ontunut. Vasen etujalka on hivenen turvonnut ja lämmin vuohisen yläpuolelta. TOIVOTTAVASTI Vilmanni tulee pian terveeksi eikä jalassa ole mitään vakavaa. Eläinlääkärin neuvosta poju on tietenkin levossa, ja varmuuden vuoksi kylmään jalkaa kolmesti päivässä ihan vain jännevamman varalta.
Viljami on mainio. Se seisoo hievahtamatta jalka polveen saakka ämpärissä. Ei hätäile eikä hötkyile, eikä edes yritä nostaa kaviota saavista kunhan vain "mami" seisoo sen vieressä. Hoitajakaan ei kelvannut, vaan heti alkoi jalka nousta, kun häivyin näköpiiristä. Kerrassaan hellyyttävää.
Aikaisemmin Viljami oli Leevin pomo tarhassa. Kun se sai uudelta tarhakaveriltaan hiukan röykytystä on sen itsetunto laskenut. Viljami on laitumella suorastaan arka - ei halua päästää ketään lähelleen vaan juoksee jo karkuun, kun joku yrittää lähestyä sitä. Kummallista?
Niinhän siinä sitten kävi, että Viljami loukkasi jalkansa pahasti. Neljä viikkoa hermoilimme, kun kaikki eläinlääkärit olivat yhtä aikaa lomilla ja ontuminen jatkui. Lopulta heinäkuun lopussa päästiin klinikalle ja "tuomiona" revähdys hankositeessä. Voi itku! Eläinlääkäri vakuutti, että hevonen tästä vielä tulee, mutta kuntoutuminen tulee olemaan pitkä prosessi. Alkuun mennään vain käyntiä ja mahdollisimman paljon, jotta jänne ei parantuessaan lyhentyisi ja jäisi heikoksi.
Myös toinen ongelma on ilmaantunut - tai oikeastaan pahentunut tänä kesänä. Viljami nimittäin karkailee ruohon perään, lähtee jyräämään taluttajalta, eikä anna kiinni. Unettomia öitä ja harmaita (?) hiuksia olen saanut, kun olen yrittänyt keksiä ratkaisua ongelmaan. Toistaiseksi ainoa karkaamisen estokeino on ketjunaru suussa ja sen kanssa kyllä onneksi kuuntelee.
Ja jottei liian helppoa olisi, on myös ihottuma ollut tänä vuonna aikaisempia kesiä hieman pahempi. Ei Viljami yhtenään hinkkaa eikä haavojakaan ole tullut, mutta harja on kyllä kaulan puolestavälistä hankautunut ikävän ohueksi. Allergiaa aiheuttavia itikoita on kosteasta kesästä johtuen tänä vuonna hurjat määrät.
Kävelyä, kävelyä ja kävelyä vaatii Viljamin jalkavaiva.
Itse olen saanut kesän ratsastaa suomenhevostamma Palsu-Tyttöä hevosen omistajan, Åsan, hoitaessa seitsemää pentukoiraa ja treenatessa agilityn MM-kilpailuihin. Onneksi, sillä muuten olisi hevoskesä jäänyt onnettomaksi Viljamin loukattua heti alkukesästä. Papulla on ollut kiva treenailla, hyppytunnillakin olemme ahkerasti käyneet. Elokuussa Papu paikkaa myös Viljamia SuoRan leirillä, johon olen sen kanssa lähdössä.
Aika omituista vaan on ollut tutustua tammojen maailmaan. Miten erilainen Papu-tamma osaakaan olla eri päivinä. Jos Viljamin ratsastettavuus/ käsiteltävyys vaihtelee 1-5 asteikolla, niin Papusta löytyy asteikko 1-50!
Lisää Viljamin kuulumisia löydät täältä
