|
Helmikuussa tein päätöksen, että nyt
saa hysteerinen jalkojen tutkiskelu riittää. Sentään 4 kuukautta
eläinlääkärin kontrollista ja "terveen papereista" ja siitä
saakka oli samaa jalkojen tarkkailua minimiliikunnalla, seuraavana
päivänä jalat olivat muka lämpimät yms.
Päätin aloittaa
ratsastamaan kunnolla ja KOP KOP, jalka on ollut ihan ok.
Ratsastuksen jälkeen molemmat etuset ovat välillä lämpimät, ja joskus
seuraavana päivänäkin olevinaan huomaan jotain lämpöä, mutta
yleensä ei. Ihan varovaisesti on liikuntaa lisätty ja nyt käydään jo
valmennuksessa siten, että tunnin ratsastustunnin aikana on paljon
joukossa kävelyjaksoja.
Viljami on ollut aivan
ihana ratsastaa. Joitakin takapakkeja tietysti pitkä kävely on
aiheuttanut (mm. peräänanto ei täysin pysy varsinkaan
laukkasiirtymisissä) mutta muuten hevonen on todella reipas ja
yritteliäs verrattuna vanhaan tahmatassuun. Väistöt ja keskiravit ovat
sen mielestä nyt todella hauskoja juttuja ja se oikein innostuu
esittämään niitä. Tunnilla laukkasiirtymisissä kuumuu niin, että
tarjoaa milloin mitäkin laukkaa. Minä vain hihittelen selässä
tyytyväisenä, kun Viljami on niin erilainen.
Viljamikin
taisi kyllästyä jo ainaiseen kävelyyn ja nyt kun saa ravata ja laukata,
on se hevosenkin mielestä hauskaa (voi kun pysyisikin hauskana !)
Hankkarivamma ei varmaan
ikinä häivy takaraivostani. Viljami saa aivan nyt extrahuolellista
hoitoa. Jokaisen kunnon treenin jälkeen jalat viilennetään (lunta
pintelin alle = 20 min) ja niihin hierotaan kylmälinimenttiä, jalat
myös venytellään ja lapoihin hierotaan lämpölinimenttiä, lavat kun
ovat olleet välillä kipeät. Lopuksi vielä porkkanavenyttelyä
karsinassa, jotta kyljistään pysyisi vetreänä. Kaikenkaikkiaan
hoitorumba kestää paljon kauemmin kuin ratsastus, mutta en voi ainakaan
itseäni syyttää, jos vamma uusii :)
|
Viljami ja Mia-hoitaja
|
Kaveririntamalta ei kuulu
kovin hyvää. Viljamin ja Vinskin hyvin alkanut tarhaystävyys päätyi
ensin väliaidalla erottamiseen, koska ensin rikkoivat 4 loimea kahdessa
viikossa ja sitten Viljami sai potkun takajalkaan ja oli hetken
kolmijalkainen. Väliaitakokeilu antoi pienen rauhan ja turvan, vaikka jatkoivat
riehumistaan aidan yli. Eräänä lauantaipäivänä sain
shokkiherätyksen, kun soittivat tallilta, että verta on joka puolella... Oli
käynyt niin, että riehutessaan Viljami oli saanut väliaidan ainoan
alumiinitolpan NENÄÄNSÄ ja syvältä sieraimesta tuli aika tavalla
verta. Säikähdyksellä siitä selvittiin, mutta nyt ei ole tarhakaveria.
Ehkäpä keväämmällä kokeillaan ilman hokkeja ja loimia jonkun muun
kaverin kanssa.
Mikäli vain kaikki hyvin
menee, on tarkoitus kisata tällä kaudella aluekisoissa heB- luokkia ja
mahdollisesti hankkia ponille kanget. Tärkein tavote on pitää polle kunnossa
ja pirteän iloisena. Jossain välissä mahdollisesti hankin
ammattilaisen viemään hevosta vähän pidemmälle. Kokoamisasteen nostoa ja
ravilisäyksiä haluaisin Viljamin seuraavaksi
oppivan.
Fiilikset siis korkealla
(tavoitteet myös) ja kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että jatko
sujuu hyvin.
|
