Kevät 2003 treeniä lisää
Pitkä talvi meni onneksi menojaan. Talvella Viljami sai aika lailla rauhassa lomailla. Maneesissa ei viihdytty kumpikaan kovinkaan usein. Onneksi talvi oli luminen, joten maastoiltua tuli paljon.
Kevään tullen aloitin estetunneilla käymisen. Aika onnetonta tuo välillä tuppaa olemaan, kun sekä hevonen että ratsastaja ovat ruosteessa. Viljami ei todellakaan ole helpoin ratsastamani hevonen esteillä. Se täytyy pitää koko ajan aktiivisesti liikkeessä, mutta kouluratsastustaustasta tai jostain johtuen se ei meinaa liikkua pohkeesta vaan vaatisi istuntaa. Poju ei myöskään osaa itse katsoa etäisyyttä ja kun ei ratsastajakaan osaa niin hypätään sitten vähän milloin mistäkin läheltä tai kaukaa. Onneksi ollaan pätevän valmentajan eli Arto Ailion valvovan silmän alla. Alva ei koskaan laita liian korkeita tai pahoja esteitä vaan pikemminkin vaativia tehtäviä matalilla esteillä. Hauskaa ja opettavaista on ollut joka kerta ja se on pääasia!
Päälajiksemme koen kuitenkin kouluratsastuksen. Viljami osaa jo kaikki liikkeet heA tasolta, mutta tämänhetkisenä ongelmana on liike. (joka siis puuttuu)
Avuksi pyydettiin Minna Kauppinen, jonka ohjeilla on nyt yritetty ratsastaa.
Minna Kauppinen sai kun saikin Viljamiin lennokkuutta
Helatorstaina järjestettiin seuramme yhdistetyt koulu- ja esteratsastuskisat. Osallistuin he C- luokkaan sekä 60 cm esteisiin. Tavoitteet olivat "korkealla" koulussa - halusin ratsastaa saman luokan kuin viime vuonna ja mitata edistymistä. Esteisiin menin lähinnä kokeilumielessä.
Vaan kuinkas kävikään. Verryttelyssä Viljami oli aivan upea: pyrki eteen ja kantoi itsensä. Heti kun ratsastin radalle se pisti kuitenkin jarrut päälle eikä liikkunut mihinkään. Oli todella nöyryyttävää ratsastaa koko rata puskien läpi. Pisteistäkin näki (ka 5.95), että emme onnistuneet ! Olin suorastaan raivona radan jälkeen, mutta pettymys oli vain nieltävä.
No. lisää kokemusta on vaan hankittava ja onneksi ei tuo kilpailuvietti ole kovinkaan vahva, pääasia, että hevonen toimii muuten.
Kouluradalla
Muutaman tunnin levon jälkeen päästiin esteratoihin. Osallistujia oli runsaasti, joukossa meihin verrattuna kokeneita konkareita. En siis millään tavalla odottanut menestystä. Tällä kertaa Viljami yllätti minut positiivisesti. Se oli innokas ja helppo ratsastaa. Ei epäröinyt monien muiden tapaan mitään eikä myöskään pudottanut. Arvostelu oli 367.2 ja pillin vihellystä odotellessani päätin ratsastaa tiukat tiet uusinnassa. Yllätys yllätys menimme luokan johtoon puhtaalla radalla. Pidin radasta tosi paljon, se oli sopivan vaikea eikä nollia tullut paljoa esteiden mataluudesta huolimatta.
Lopullisena sijoituksenamme oli 3. sija ja ensimmäinen yhteinen ruusukkeemme. Varsinainen ihme toisin sanoen!
Ei ainakaan ole pudottaminen lähellä!
Tämä oli niin maahan kaivettu, että ei Viljami
viitsinyt yrittää
Tässä tyypillinen hyppymme. Viljami
ei vaan uskalla tulla juureen.
Kesä on tulossa ja laidunkausi alkamassa. Sitä on mukava odottaa!
Lisää Viljamin kuulumisia löydät täältä
