Helmikuu 2006
Talvi taittuuTalven selkä alkaa taittua. Ensimmäinen talvi maalaistallissa ja vielä tallin omistajina on ollut tapahtumarikas, mutta vielä ei kaduta :-) Kaikki on lähinnä uutta ja ihmeellistä.
Joitakin vastoinkäymisiä mainitakseni; kaivosta on loppunut vesi, sähkö ei kierrä tarhassa talvella, hevosilla on jaloissa rivin kaltainen sieni-infektio, tallin vesiputket menevät jäähän ja jää rikkoo juoma-automaatit, lavuaari menee tukkoon ja vesi tulvii satulahuoneessa, jää pakkaantuu tallin ovien eteen olemattoman kynnyksen vuoksi ja töitä saa tehdä monta kymmentä minuuttia ennen kuin ulko-oven saa auki, joka puolella on pimeää ja liukasta niin ettei hevosia saa liikutettua....
Menipäs valitusvirreksi.
Kaikki vastoinkäymiset voittaa se, että joka kerran ulko-oven avatessani Viljami nostaa pään, yleensä hörisee, parhaimpina päivinä jopa hirnuu ja juoksee vastaan.
Viljami on voinut hyvin ja viihtyy. Siitä on tullut ihan maalaistallin hevonen. Laitan sen aamuisin isoon tarhaan olohuoneen ikkunamme alle ja levitän aamuheinät sinne. Hassusti se kiertelee monta tuntia pienen annoksensa perässä kuin laitumella ikään: maistelee parhaimmat palat jokaisesta pikkukasasta ja vaihtaa sitten toiselle. Lopuksi se vielä kiertelee ja nyppii ympäri tarhaa jokaisen jäljellejääneen heinänkorren. Siis luonnollista liikuntaa moneksi päivän tunniksi.
Viltsun kanssa jouluna 2005Vielä lumi peittää maiseman enkä osaa kuvitella vielä ensi kesää.
Silti salaa käyn lukemassa hevosten myynti-ilmoituksia. Oma kenttäkin on haaveena. Olisihan tuossa alle kilometrin päässä hyvä kenttä, jotta käyttää saisi, mutta kun matka sinne on inhottavaa, vilkkaasti liikennöityä asfalttitietä jota pitkin kulkiessa saa olla sydän syrjällään.
Suurempaakin elämänmuutosta tietysti on tulossa, tätä kirjoittaessa kun olen jo äitiyslomalla eikä esikoisen laskettuun päivään enää kauaa ole....
Harja hulmuten
