Kesä 2002 Laidunelämää ja muuta touhua
Kesäkuun 17. oli hyvin jännä päivä, sillä MJ-tallin hevoset pääsivät kesälaitumelle. Ruunat, joita on noin 12 ja tammat, joita on noin 6 laskettiin yhtä aikaa erillisille laitumille. Ja voi sitä riemua...
Valitettavasti en itse päässyt näkemään tätä jokavuotista riemun päivää, mutta eipä sen niin väliäkään: runsaista varotoimista ja sydämentykytyksistä huolimatta Viljami oli ottanut ensimmäiset hetkensä laumassa luonteelleen sopivalla tavalla: kun Eeva ja kaikki muut olivat päästäneet hevoset irti ja rynnänneet turvaan alkoi hurja juoksukilpa ympäri laidunta. Paitsi Viljamilla, joka laski päänsä ruohoon eikä sitä sieltä nostanut koko iltana! Plääh!
Kesä kului laitumella, tosin yöksi Viljami joutui sisään itikka-allergiansa vuoksi. Samaisesta syystä se oli myös loimittettuna ulkona, helteillä valkoiseen kolttuun ja viileämmilla keleillä ruskeaan Boettin luomukseen. Ja jälleen on todettava. että loimi on vallan välttämättömän verraton ihottuman hoidossa.
Viljami laidunkavereineen
Varsinaista lomaa Viljami vietti vain reilun viikon, sen lisäksi sillä oli muutama lyhyempi loma sekä viikon maastoiluloma. Loman jälkeen ratsastuksellisesti tuli hiukan takapakkia sekä pullikointia. Työnteko ei maittaisikaan enää kun on saanut villihevosen elämästä nauttia. Ollanpahan havaittu, että Viljami osaa halutessaan myös pukitella ja hyppiä pystyyn!
Kärryillä molemmat omistajat. Pojan masu on vähän päässyt kasvamaan laitumella.
Laumassa olo on myös muulla tavoin vaikuttanut Viljamin olemukseen. Ennen maastossa yksinkin niin kovin rauhallisesta otuksesta on tullut supersäikky mammanpoika. Jokaista kantoa ja lätäkköä sen täytyy kyttäillä, pusikosta lehahtava lintu on suuren sivuloikan arvoinen ja marjastajat... eipä parane jäädä niiden hyökkäystä paikan päälle odottelemaan. Kyllä on välillä ollut huumorintaju tiukalla, mutta jännitystähän tietysti elämässä täytyy olla.
Kesä oli suht kuiva ja erittäin lämmin. Tiet maastossa olivat suurimman osan kesästä kivikovia, joten kärryajelut jäivät vähemmälle. Eija-Liisa osti Viljamille ikiomat kärryt, joten eiköhän sitäkin tule harrastettua.
Kävimme myös uittamassa hevosia läheisellä lammella. Viljami meinasi aluksi saada slaagin, kun tottuneemmat hevoset menivät veteen ja alkoivat polskutella. (kamala ääni) Se puhkui ja puhisi, silmät pyörivät päässä ja polle meinasi kerta kaikkiaan karata paikalta. Vähän ajan kuluttua sain Viljaminkin suostuteltua lampeen ja heti alkoi hillitön polskinta sekä veteen sukeltaminen. Kun kovan työn ja tuskan jälkeen olimme edenneet uintisyvyyteen oli hämmästys suuri: koko hevonen upposi pohjaan ja muutaman sekunnin pelkät korvat olivat pinnalla. Kesti siis hieman ennen kuin "Vilman" tajusi mikä on homman juju. Meillä ihmisillä oli sitten hauskaa!!!
Uintireissulla
Loppukesästä sain vihdoinkin kauan odotetun ja etsityn yleissatulan ja olen päässyt hyppäämään yli puolen vuoden tauon jälkeen. Tähän mennessä estetreenimme ovat olleet lyhyenläntiä: verryttelyä 10 minuuttia ja vajaa kymmenkunta hyppyä 50-60 cm esteillä eri suunnista. Esteillä onnistuin myös ensimmäistä kertaa putoamaan Viljamin selästä. Hyppäsin ensi kertaa in and outia, eli harjoitusta, joissa on usea este peräkkäin ja hevosen on hypättävä seuraava este juuri, kun se on tullut edellisestä maahan. Viljami ei ensimmäisellä kerralla tajunnut ollenkaan miten harjoituksesta selviäisi ja teki täydet stopit (kielsi muuten ensimmäistä kertaa esteelle.) Ja minähän jatkoin klassisesti matkaa ilman hevosta. Onneksi tulin alas jaloilleni, ja nousin niin salamana takaisin, ettei kentän lähellä ollut "päältäkatsoja" edes huomannut putoamistani.
Tämänvuotiset sänkkärikokemukset jäivät flunssan takia syömisasteelle!
Mutta sisältyi kesään pettymyksiäkin... Olin kovasti lähdössä seudun pikkukisoihin, sillä tavoitteena oli aloittaa kisaaminen tällä kaudella. Kun ei ole omaa koppia eikä vetoautoa on kisoihin lähteminen tunnetusti aika vaivalloista. Ensimmäisellä kerralla tajusin muutamaa viikkoa ennen h-hetkeä, että samaisella kellonlyömällä on sukujuhlat, joista en pystyisi olemaan pois. Toisella kerralla valmistelut olivat edenneet jo edeltävään päivään, jolloin hevonen oli oudon vaisu ja lopulta paljastui, että se oli kuumeessa. Muutaman viikon yskällä siitä viruksesta onneksi selvittiin.
Lisää Viljamin kuulumisia löydät täältä
