maanantai, 19 tammikuu 2015

Vihreämpää ruohoa kaikille – jakamisen ilo elää opeverkostoissa

Kirjoittanut 

Katso Anne Rongaksen 26.1.2015 webinaaritallenne täältä

Linuxilainen avoimen lähdekoodin opetus on unelmani. Turhaudun, kun koen tekeväni samaa, mitä sadat muutkin opettajat yksin samaan aikaan tekevät. Opettajuuden yksinäisyys on ikävää. Itsensä kanssa on liian helppo olla samaa mieltä. Ja aina samat ideat... Minua turhauttaa myös ajallisesti niukka opettaja-opiskelijasuhde. Kyseenalaistaminen, vaihtoehtojen aito etsintä, avoimuus, toiminnallisuus, luovuus ja ihmettely hautautuvat liian helposti oppiaineksen tuottamiseen ja siirtämiseen opettajan kalvolta opiskelijoiden vihkoihin.

Jos ketään muuta opetuskotisivuni eivät kiinnostaisikaan, niin täältä löydän itse organisoidussa muodossa sen, mitä kerran olen opettanut. Vähitellen voin keskittyä siihen, mitä opettaa, miten opettaa ja miten oppia. Ehkä sitten pääsen siihenkin, että miksi kenen ehdoilla kenelle. Yritän jatkuvasti kuunnella opiskelijoiden ääntä ja soveltaa heiltä saamiani ideoita käytäntöön.”

Näillä sanoilla perustelin 13 vuotta takaperin valintaani jakaa kaikki opetusaineistoni avoimesti verkossa. Noihin aikoihin käytössä ei vielä ollut sähköistä oppimisympäristöä ja jakaminen oli työlästä. Piti koodata sivuja ja siirtää niitä FTP-ohjelmalla palvelimelle. Palvelintilakin piti osata itse hankkia. Onneksi Kauppakorkeassa opettanut enoni Asko Korpela oli näyttänyt esimerkillään suuntaa ja neuvoi käytännön perusasioissa.

Web 2.0 toi mullistuksen, joka nyt tuntuu kovin luonnolliselta. Muistan edelleen hyvin oivalluksen surinan, kun elokuussa 2004 löysin blogien maailman. Yksi toisensa perään opettajien piirissä otti käyttöön blogeja, wikejä ja linkkipalveluita. Verkostoitumisen alkuvoimaa opeteltiin Jaikussa ja Ningissä. Tämän vuosikymmenen taitteessa Twitterin ja Facebookin johdolla jakamisen ja verkostoitumisen maisema on tihentynyt. Suomalaisopettajat ovat viimeisten vuosien aikana tehneet lukuisia mikrovallankumouksia sosiaalisen median verkostoissa. Uuden opetuksen innovaatiot leviävät. Tästä hyviänä esimerkkeinä Yksilöllisen oppimisen menetelmä ja Kiltakoulut.

Photo 18.1.2015 18.31.27Opettajat auttavat toinen toisiaan ja jakavat ideoitaan kaikkialla maailmassa. Suomi pienenä kielenä toimii hyvin kansallisena salakielessä. Asiat ja ihmiset löytyvät, vaikka edelleen aloittelija ahdistuu sosiaalisen median vuolautta. Omista oppiaineistoistani voin sanoa, että Google löytää nopeammin avoimeen verkkoon jakamani aineistot kuin itse omista kurssikansiotten arkistoista.


Joukkoäly kertoo, miksi jakaminen kannattaa

Kysyin Facebookissa ja Twitterissä kollegaverkostoilta, miksi opetusaineistoja kannattaa jakaa. Vastaukset muodostivat valaisevan kokonaiskuvan aiheesta.

1. Oma työ sujuu

Avoimeen verkkoon jaetut aineistot ovat helposti saatavilla ja löydettävissä. Yhteistyö kollegoitten kanssa onnistuu myös yli organisaatiorajojen. Verkostotuttavista tulee arjen työkavereita, vaikka ei oltaisi tavattu koskaan kasvotusten. Oman työn organisointi johtaa nopeasti hyvän kierteeseen: jaan verkkoon, joku löytää ja kiittää, minäkin löydän toisten jakamaa ja hyödyn siitä, jaan, koska saan. Antti Värtö kiteytti tämän kokemuksen twiittiin: “Ettei kaikkien tarvitse aloittaa nollasta. #avoinaineisto on hyödyttänyt minua, #jakaminen on tapa maksaa symbolista velkaa.”

2. Laatu paranee

Opeverkostoissa jaetaan valmiiden oppimissisältöjen lisäksi paljon ideoita, luonnoksia ja keskeneräisiä töitä. Omia vaiheessa olevia tuotoksia joukkoistetaan eli pyydetään verkostokollegoilta apua. Näin toimin itsekin usein. Viime vuoden lopulla työstin etäesitystä mobiilioppimisesta. Jaoin puolivalmiin diaesityksen ja kyselin, mitä tästä puuttui. Sain monta tärkeää ideaa. Esityksestäni tuli paljon kattavampi kuin mihin olisin yksin pystynyt.

Jari Välkkynen tiivisti avoimen jakamisen laatua kohottavan vaikutuksen Facebook-keskustelussa: “Itse miellän materiaalien jakamisen täysin luonnolliseksi, julkinen tarkastelu tuo niille osin saman kuin tiedemaailmassa tutkimuksen julkistaminen: Asiantuntijat voivat vapaasti kommentoida niitä ja oppimateriaali saa painoarvoa julkisen tarkastelun/palautteen myötä. Myös oma digitaalinen jalanjälki saa painoarvoa näistä, puhumattakaan oppilaitokselle aiheutuneita hyötyjä, nämä ovat mielestäni osa markkinointia.”

3. Jakaminen palkitsee

Niihin aikoihin, kun noviisiopettajana jaoin opetusaineistojani, sain useita kertoja kokeneilta kollegoilta huolenpitoa: “Mieti, kannattaako sinun laittaa aineistojasi jakoon. Et saa palkkaa siitä.” Elimme tuolloin internetin murrosaikaa. Wikipedia syntyi ja Googlen hakualgoritmit muuttuivat ylivoimaisiksi. Tiedonalojen kehitys vauhdittui huimaa tahtia. Opettajan professio ei enää voinut olla oikean ja tarpeellisen tiedon välittämisessä – tuskin hän pystyi edes itse pysymään kaiken mahdollisen oman alansa kehityksen perässä. Asioiden oppimisen rinnalla oli välttämätöntä päästä entistä paremmin kohti kykyä oppia asioita. Opettaja yhtenä oppijana muiden joukossa.

Koin jakamisen ensisijassa keinoksi itse jatkuvasti oppia asioita, joita opetin. Jos tein virheen jossakin, saatoin parhaassa tapauksessa saada palautetta ja kykenin korjaamaan virheeni. Tämä on ollut suurin palkinto. Siinä ohella on vähitellen ja huomaamatta tullut muita palkintoja, kuten nettimainetta, josta ei totta tosiaan ollut reilu kymmenen vuotta sitten mitään puhetta.

Matleena Laakso kuvaili omaa kokemustaan jakamisen luomasta hyödystä: “Aloitin jakamisen muutama vuosi sitten, sillä olin vuosien ajan itse nauttinut ja oppinut muiden avoimesti jakamista sisällöistä. Työskentelin tuolloin ESR-hankkeessa ja (pääosin verovaroin rahoitettujen) hankkeiden perusideahan on avoimesti jakaa hankkeen tuotoksia ja ideoita. Esim. kun koulutin opettajia blogien opetuskäytöstä, tuntui järkevältä jakaa heille omat materiaalit muokkausoikeudella, jotta voivat hyödyntää niitä asiaa opiskelijoilleen opettaessaan. Ja mitä siitä on seurannut? Näkyvyyttä hankkeelle ja minulle itselleni alan asiantuntijana. Valtavasti kiitoksia ja kauniita sanoja sekä hyviä ammatillisia verkostoja ja kehittävää palautetta. Töitä - avoin jakaminen on kenties keskeisin syy, miksi työllistän nyt itseni täyspäiväisesti freelancerina.”

Jakamisen kulttuurin suomalanen opettajapioneeri Jouni Paakkinen todisti Matleenan linjoilla: “Webissä jakamisesta on seurannut vaikka mitä hyvää, on sitten kyse oppisisällöistä tai harrastuksiin liittyvistä sivustoista, mm. useita kaupallisesti kustannettuja kirjoja sekä töihin että harrastuksiin liittyen. Niihin projekteihin tuskin olisi kukaan bongannut ilman sitä edeltänyttä jakamista, verkosta löysivät. Osaltaan jopa tämä nykyduunikin on samaa perua. Moni 'sauma' on siis auennut sitä kautta.”

4. Oppimisen ja opettamisen ilo säteilee

Monet verkostoissa jakavat ja toisiaan auttavat opettajat ajattelevat Sari Auramon tapaan: “Jos minun oppilaani saavat onnistumisen kokemuksia jonkin kehittämäni idean tai materiaalin kautta, miksi en haluaisi tarjota sitä myös muiden hyväksi? En tavoittele taloudellista hyötyä jakamalla. Olen saanut itsekin valtavasti hyötyä muiden jutuista.”

Vaikka lehdet ja muu media pursuavat koulumaailman negatiivisia uutisia, opettajaverkostoissa, opettajien blogeissa ja muissa jakamisen kanavissa elää todellinen yhteishyvä. Eikä tuo yhteishyvä perustu naiviin sinisilmäisyyteen vaan aitoon hyötyyn. Minun panokseni yhteiseen varantoon on pieni suhteessa siihen, mitä itse saan. Jakamisen eetos tuo karuun ja kiivastahtiseen työelämään inhimillistä lämpöä. On rohkaisevaa ajatella myös sitä, miten aikuisten kesken toimiva auttaminen antaa hyvää esimerkkiä lapsille ja nuorille.


Mahdollisuuksien virrassa omalla tyylillä

Oma jakamisen intoni perustui, kuten alussa siteeraamani minä 13 vuotta sitten kuvaili, oppijalähtöiseen ajatteluun. Unelmoin ajan säästämisestä vuorovaikutuksen hyväksi. Nyt tuo unelma on todellisuutta, vaikka edelleen omaa opetustani varten minun täytyy työstää verkon aarteita ja lisätä omia tuotoksiani mukaan.

Ymmärrän, että jakaminen ei ole kaikille luontevaa. Osa ei kaipaa yhteistyötä. Erilaisia työtapoja on hyvä kunnioittaa – kuten sitäkin riesaa, että tämän päivän opeverkostot toimivat rikkaimmin Facebookissa, jonne osa ei periaatteesta halua mennä.

Elämme loputtomien mahdollisuuksien aikaa. Kaikkiin mahdollisuuksiin ei voi tarttua. On löydettävä omat tavat ja oma tyyli. Joka tapauksessa aidat ovat purkautuneet. Naapurin tontille on pääsy. Vihreää ruohoa riittää kaikille yllin kyllin.


19.1.2015

annenAnne Rongas, oppisisältöjen jakaja vuodesta 2002

http://opeblogi.blogspot.fi/

Kiitos kaikille 30:lle Twitter- ja Facebook-kollegalle ajatuksista, jotka siivittivät tätä bloggausta ja antoivat idean kuvitukseen.

Luettu 2804 kertaa Viimeksi muutettu maanantai, 26 tammikuu 2015

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.