Willen runot

Varpunen

 

 Runoja, runoja
Lunta tulla tupruaapi,
Maamme valkoverhon saapi;
Pian on pellot peittehessä,
Niityt, nurmet nietoksessa.

Ihmeissään on varpusparka,
Vatsa tyhjä, katse arka:
Kuka atriani peitti,
Valkovaipan päälle heitti?

Seppä takoo rautoansa,
Paukuttavi pajassansa;
Koti häll´on, lämmin tupa,
"Oma tupa, oma lupa!"

 

Takaisin partikkelisivulle

 Varpu ei voi tehdä työtä,
Ei oo pöytää, mistä syödä,
Kotoa ei lämmitellä,
Vaatetta ei vaivaisella.

Mut on hällä mielessänsä
Viime vuoden ystävänsä:
Lapset kyllä, ulos mennen,
Kylvää muruja kuin ennen.

Ja hän virkkaa virrellänsä
Murusia syödessänsä:
"Eipä hätää varpusilla,
Kun on lapset portahilla!"

Rafael Hertzberg

 

 Pumpulipilvessä,
puunkolossa
kivien alla ja pensaissa.

Kukkien nupuissa,
isän parrassa,
pikkuisen taaperon varpaissa.

Itkussa, naurussa,
linnunlaulussa,
yöllä tähtien tuikkeessa.

Äidin sylissä,
vieraissa kylissä.
Kaikkialla on runoja.

Katriina Ahonen