Pikku puutarha
Kalle Maalari ja minä menimme siemenkauppaan ostamaan siemenpusseja. On vielä liian aikaista kylvää ulos, mutta me kylvämme ensin sisälle ja siirrämme sitten taimet puutarhaan. Itse olin ajatellut tehdä siksi aikaa pienen sisäsiirtolapuutarhan. Ostin krassin-, sinapin- ja koristeruohon siemeniä ja maapähkinöitä.
Kaadoin multaa löytämälleni valtavalle peltikannelle. (Vedenpitävä tarjotin tai leivinpelti kävisi myös.) Sitten kylvin siemenet hienosti pikku sarkoihin ja ruutuihin ja penkkeihin. Reunoille painelin vehnänjyviä (linnunruokaylijäämää), herneitä ja pari ruusupapua, joita minulla sattui olemaan. Maapähkinät kylvin pikkuruiseen ruukkuun, jonka panin puutarhan keskelle. Tein pienet hienot hiekkakäytävät ja laitoin käytävälle puutarhurin. Puutarhaan muutti myös kaksi pientä kaniinia. Koko juttu näytti hurjan hienolta.
Mutta sitä ei kestänyt kauan. Neljässä päivässä idut olivat vyöryttäneet maan tieltään oikealle ja vasemmalle eikä riveistä ollut jälkeäkään. Kaikki kasvoi valtavaa vauhtia. Viikossa minun pikku puutarhani oli alkanut muistuttaa viidakkoa. Herneet kiipeilivät reunan yli ja ruusupavut kiemurtelivat kuin liaanit korkeassa vehnäruohossa ja krassipensaissa. Puutarhuria tuskin näki – ja mihin kaniinit olivat hävinneet?
Parin viikon päästä puutarha oli sellainen sotkuvyyhti, että päätin lopettaa sen. Vehnän, sinapin ja krassin leikkasin talteen ja söin salaattina. Herneet ja ruusupavut istutin ulos siirtolapuutarhaan. Kertakäyttöpuutarha, mutta hauskaa se oli niin kauan kuin sitä kesti. Ja onhan maapähkinäruukku yhä ikkunalla!
