|
Kello seitsemän
aikaan saavuimme vihdoin itse helmisimpukkasärkälle. Kallisarvoiset
nilviäiset olivat lujasti kiinnittyneet kallioihin ruskeista
partahaivenistaan; ne ovat huonommassa asemassa kuin tavalliset simpukat,
joille luonto on suonut vähäisen liikuntakyvyn.
Kapteeni Nemo heilautti kättään suunnattomaan
helmisimpukkarykelmään päin, ja tajusin, että täällä oli todellakin
niitä loppumattomat varastot. Ned Land kiiruhti poimimaan kauneimmat
simpukat sivullaan riippuvaan verkkopussiin.
Mutta emme saaneet pysähtyä, oli seurattava kapteenia. Hän näytti
kulkevan polkuja, jotka vain hän tunsi. Toisinaan pohja kohosi
tuntuvasti, niin että yletyin kädelläni vedenpintaan, toisinaan se
laski oikullisesti, toisinaan taas jouduimme kiertämään korkeita
pyramidinmuotoisia kallionjärkäleitä, joiden koloista isot rapueläimet
tuijottivat meitä.
Äkkiä aukeni eteemme valtava luola. Sen maalauksellisia seiniä
peitti runsas vesikasvillisuus. Auringonvalo tuntui ikään kuin hitaasti
sammuvan ja muuttuvan valjuksi hämäräksi, mutta silmäni tottuivat vähitellen
valaistukseen ja erotin luonnon muodostamien pilarien kannattaman
omituisen kattoholvin. Miksi olimme tulleet tänne? Sain kohta tietää.
Luolan pohja jyrkkeni huomattavasti ja laskeuduimme eräänlaiseen
pyöreään rotkoon. Kapteeni Nemo pysähtyi ja osoitti kädellään jättiläiskokoista
simpukkaa.
Se oli valtavan suuri, oikea allas, kahden metrin levyinen ja siis
isompi kuin Nautiluksen salonkia koristava. Menin tarkastelemaan sitä lähempää.
Se oli saanut rauhassa kehittyä rotkon tyynessä vedessä. Arvioin sen
painon kolmeksisadaksi kiloksi.
Kapteeni Nemo oli ilmeisesti ollut selvillä simpukan
olemassaolosta eikä käynyt täällä ensimmäistä kertaa. Päättelin hänen
johdattaneen meidät paikalle varta vasten näyttääkseen meille
harvinaisuuden, mutta siinä erehdyin: kapteenilla oli omat syynsä
tutustua jättiläissimpukan nykyiseen kehitysvaiheeseen.
Simpukan kuoret olivat raollaan. Kapteeni pisti niiden väliin
tikarinsa estääkseen niitä sulkeutumasta ja kohotti sitten kädellään
eläimen kalvomaista ja ripsureunaista vaippaa.
Lehtimäisten poimujen välissä näkyi kookospähkinän kokoinen
irtonainen helmi. Se oli aivan pyöreä ja läpikuultava ja hohti
ihanasti: vertaansa vailla oleva kalleus. Uteliaana kurotin kättäni
koskettaakseni sitä, mutta kapteeni pidätti minua, vetäisi nopeasti
tikarinsa aukosta ja antoi kuorien painua yhteen.
|
