|
Ajattelepa
itse. Mitä sinä sanoisit, jos isäsi, yhtäkkiä jonain aamuna, alkaisi
käyttäytyä kuin järkensä menettänyt, väittäisi maailmaa litteäksi
ja kiljuisi eläimellisellä äänellä? Hyppisitkö sinä riemusta hänen
ympärillään, että jippii, vihdoinkin faija leikkii ja unohtaa
sanomalehden ja aamukahvin? Tarttuisitko sinä onnellisena häntä käsistä
ja ryhtyisit villiin piirileikkiin aamunkostealla nurmella? Ottaisitko sinä
kanan askelia ja potpottaisit kädet siiven liikkeitä matkien? Tuskinpa.
Minä luulen, että sinua pelottaisi. Minua ainakin pelotti.
Mutta sitten tapahtui jotain vielä kummallisempaa. Se alkoi maan järähtelyllä.
Aluksi tuntui vain kevyttä värähtelyä, sellaista tärinää, mitä
tuntee, kun suuri rekka ajaa läheltä ohi. Mutta tärinä voimistui.
Talomme seinustalla sijaitseva mukulakivillä reunustettu kukkapenkki
alkoi sortua. Ikkunat helisivät. Omenapuu heilui, kuin sitä olisi
ravistanut kolme vahvaa miestä. Mutta kammottavin kolina kuului veljeni
suusta, kun hänen hampaansa kalisivat toisiaan vasten.
-
Maailma sortuu, Timo sanoi ja tarrasi minuun kiinni.
Taivas
muuttui verenpunaiseksi, aurinko hyppi ylös ja alas kuin valtava jojo. Isä
loikki yhä omenapuun ympärillä ja räpytteli käsiään.
- Se
on pitsanpyörittäjän merkki! hän huusi.
- Kohta
minun on lähdettävä, pojat!
Olin kauhuissani. Jalkani tutisivat. Timon läähätys korvassani
oli kuin vanhan veturin kiihkeää puuskutusta. Tunsin kuinka hänen
kyntensä upposivat lapaluuni alle. Itse taisin roikkua hänen tukassaan.
Sitten näin jotain harmaata isän käsien ympärillä. Hieroin silmiäni
veljeni yöpaidan selkämystä vasten. Toden totta. Isän käsitä tunki
esiin harmaita höyheniä. Aluksi niitä oli vain muutama olkapäiden tietämillä.
Mutta pian, ehkä kahden tai kolmen piinaavan minuutin päästä, hänen kätensä
olivat ranteita myöten täynnä repaleisia, likaisenharmaita höyheniä.
Samassa maan tärähtely alkoi vaimeta. Yksi mukulakivi vierähti vielä
alas kukkapenkistä. Leskenlehdet suoristivat vartensa. Taivas muuttui jälleen
kirkkaan siniseksi, aivan kuin valtava punainen silmäluomi olisi
siirtynyt sen päältä pois. Isä oli lopettanut räpyttelyn. Hän käveli
meidän luoksemme. Hänellä oli siivet.
|
