|
”Jos kuuntelet tarkkaan, minä yritän selittää”, sanoi IKJ. ”Mutta
sinun aivot on niin täynnä hölönöyhtää, että sinä tuskin
ymmärrät.”
”Teen parhaani”, Sohvi sanoi kärsivällisesti.
”Hyvä on. Kun te juo sitä teidän pepsua”, sanoi IKJ, ”se
menee suoraan vatsaan. Onko oikein? Vai vasein?”
”Oikein”, sanoi Sohvi.
”Ja kuplat menee myös
vatsaan. Oikein vai vasein?”
”Oikein taas”, sanoi Sohvi.
”Ja kuplat pihisee ylöspäin?”
”Tottakai”, Sohvi sanoi.
”Mikä tarkoittaa”, sanoi IKJ, ”että ne kaikki suhahtaa ylös
kurkkuun ja ulos suusta ja saa aikaan ällökkään röyhtäyksen!”
”Niin usein käy”, sanoi Sohvi. ”Mutta entä sitten? Mitä
vikaa on pienessä röyhtäisyssä silloin tällöin? Se on oikeastaan
aika kivaa.”
”Röyhtiminen on törkköä”,
sanoi IKJ. ”Me jättiläiset ei koskaan tee sitä.”
”Mutta teidän
juomassa”, sanoi Sohvi, ”mikäs sen nimi nyt taas olikaan?”
”Poplimo”, sanoi IKJ.
”Poplimon tapauksessa”,
sanoi Sohvi, ”vatsassa olevat kuplat menevät alaspäin, jolloin
lopputulos saattaa olla paljon kiusallisempi.”
”Miten niin kiusallisempi?” sanoi IKJ ja rypisti kulmiaan.
”Koska”, sanoi Sohvi hieman punastuen, ”jos ne menevät alas
eikä ylös, niin ne tulevat ulos jostakin muualta ja saavat aikaan paljon
kovemman ja sopimattomamman äänen.”
”Poksutuhnun!” huusi IKJ ja alkoi säteillä.
”Me
jättiläiset päästää koko ajan poksutuhnuja! Poksutuhnut on onnen
merkki. Se on musiikkia meidän korviin! Ei kai sinä yritä sanoa, että
pieni poksutuhnu olisi ihmisparsoista kiellettyä?”
”Sitä pidetään erittäin sivistymättömänä”, Sohvi sanoi.
”Mutta sinä päästää poksutuhnun silloin tällöin, eikö
vaan?” kysyi IKJ.
”Kaikki päästävät poksutuhnuja, jos nyt haluat käyttää
sitä sanaa”, Sohvi sanoi. ”Kuninkaat ja kuningattaret päästävät
poksutuhnuja. Presidentit päästävät poksutuhnuja. Superfilmitähdet
päästävät poksutuhnuja. Pikkuvauvat päästävät poksutuhnuja. Mutta
siellä, mistä minä olen kotoisin, siitä ei ole kohteliasta puhua.”
”Vähämielipuolista!” sanoi IKJ. ”Jos jokainen päästää
poksutuhnuja, niin miksi ei puhua siitä? Me otetaan nyt kulaus tätä
herkullista poplimoa niin näet hienon lopputuloksen.” IKJ ravisti
pulloa voimakkaasti. Vaaleanvihreä aine pihisi ja poreili. Sitten se
poisti korkin ja otti valtavan kurluttavan kulauksen.
”Se on mojoa!” se huudahti. ”Minä rakastan sitä!”
Hetken ajan Iso Kiltti Jätti seisoi aivan paikallaan ja täydellisen
hurmion ilme alkoi levitä sen pitkälle kurttuiselle naamalle. Sitten yhtäkkiä
taivas aukesi ja päästi sarjan kovimpia ja sopimattomampia ääniä, mitä
Sohvi oli koskaan kuullut. Ne kajahtelivat ympäri luolan seiniä ukkosen
tavoin ja lasipullot kilisivät hyllyissään. Mutta mikä yllättävintä,
näiden räjähdysten voima todellakin nosti suunnattoman jättiläisen
raketin tavoin ilmaan.
”Huujap!” se huusi
palattuaan taas maan pinnalle. ”Siinä sinä näkee minkälainen on
poksutuhnu!”
Sohvi purskahti
nauruun. Hän ei voinut sille mitään.
”Kokeile
sinäkin”, huusi IKJ ja kallisti valtavan pullon kaulaa kohti Sohvia.
”Eikä sinulla ole mukia?” Sohvi sanoi.
”Ei mukeja. Vain pullo.”
Sohvi aukaisi suunsa ja hyvin varovaisesti IKJ kallisti pulloa
eteenpäin ja kaatoi hieman suurenmoista poplimoa alas hänen
kurkustaan.
Hyvä Luoja kuinka herkullista se oli! Se oli makeaa ja virkistävää.
Se maistui vaniljalta ja kermalta ja hienoisen aavistuksen verran
vadelmalta. Ja kuplat olivat ihania. Sohvi saattoi todellakin tuntea
niiden kimmahtelevan ja lennähtelevän ympäri hänen vatsaansa. Se oli
ihmeellinen tunne. Kuin sadat pienet ihmiset olisivat hyppineet ja
tanssineet hänen sisällään ja kutitelleet häntä varpaillaan. Se oli
ihanaa.
”Se on ihanaa!” hän huusi.
”Odotapas”, sanoi IKJ korvat lepattaen.
Sohvi tunsi kuplien kulkeutuvan alemmaksi ja alemmaksi hänen
vatsassaan ja sitten yhtäkkiä, vääjäämättä…räjähdys tuli.
Trumpetit soivat ja hänkin sai luolan seinät soimaan musiikkia ja
ukkosta.
”Bravo!” mylvi IKJ pulloa ravisuttaen. ”Sinä on erittäin
hyvä vatsa-alkajaksi! Otetaan lisää!”
|
