Samuil Adlivankin syntyi vuonna 1897 Tatarskissa Mogilevin maakunnassa (nykyisellä Smolenskin alueella) farmaseuttiperheeseen. Hän sai lapsena perinteisen juutalaisen kasvatuksen. Vuosina 1912–1917 Adlivankin opiskeli taidekoulussa Odessassa, jossa hän liittyi kuvataideopettajaksi valmistumisensa jälkeen paikalliseen riippumattomaan taiteilijaryhmään ja osallistui sen järjestämiin näyttelyihin. 1910-luvun lopulla Adlivankin opiskeli Moskovan vapaassa taidekoulussa Vladimir Tatlinin johdolla, minkä vaikutus on selvästi nähtävissä Adlivankinin konstruktivistisissa töissä vuosina 1919 – 1920.
Vuonna 1921 Adlivankin oli yksi moskovalaisen Kuvataiteilijoiden uusi yhdistys (Novoje obštšestvo živopistsev/ НОЖ) -taiteilijaryhmän perustajajäsenistä. Samarassa oleskellessaan hän osallistui myös taidekasvatuksen kehittämiseen. Hänen töittensä aihepiiri käsittelee 1920-luvulla jokapäiväistä neuvostoelämää, jota hän kuvaa ironisesti tai satiirisesti sisällyttäen töihinsä primitivismin elementtejä. Adlivankin opetti maalausta, kuvitti lastenkirjoja, piirsi pilakuvia eri lehtiin ja teki poliittisia julisteita yhteistyössä Vladimir Majakovskin kanssa. Hän teki useita matkoja mm. Ukrainaan ja Krimille tutustuakseen juutalaisyhteisöihin, joiden elämää hän myös kuvasi.
Adlivankin sai arvostusta 1930-luvulla useista sosialistisen realismin sävyttämistä töistään, joita oli näytteillä myös ulkomailla. Antisemitistisenä aikana hänen tuotantonsa kohtasi myös arvostelua. Pitkän tauon jälkeen Adlivankin sai oman näyttelyn Moskovaan vasta vuonna 1961.
Adlivankin kuoli 7. maaliskuuta vuonna 1966 Moskovassa ja hänet haudattiin Donskojen hautausmaalle. Häntä pidetään merkittävänä taidemaalarina ja graafikkona, jonka tuotantoon kuuluu lyyrisiä maisemia, suuria muotokuvia ja historiallisia kuvituksia eri teoksiin. Tyylillisesti hän oli lähellä kubismia, primitivismiä ja kansantaidetta. Adlivankinin teoksia on mm. Tretjakovin galleriassa, Pietarin Venäläisessä museossa sekä monissa muissa Venäjän taidemuseoissa.