Mikä on essee ja miten se kirjoitetaan?



Mikä on essee?
Esseen rakenne

 

Mikä on essee?

Esseellä tarkoitetaan kirjoitelmaa, missä kirjoittaja muokkaa, yhdistelee ja järjestää faktatietoa kaunokirjalliseen muotoon omaperäiseksi  kokonaisuudeksi. Essee koostuu kokonaisista virkkeistä, jotka liittyvät toisiinsa aivan kuten äidinkielen tunneilla tehtävät aineet. Esseeseen pätee sama ohje kuin asiaproosaankin: tekstin pitää edetä johdonmukaisesti. Pituus ei ole ratkaiseva tekijä vaan sisältö.

Tavallisesti esseen sanotaan liikkuvan kaunokirjallisuuden ja tieteen välimaastossa: kirjallisuuden perusteella kirjoittajalla on vapaus ja luovuus käytettävissään, mutta hänen tulee nojautua tosiasioihin ja tutkittuun tietoon eikä mielikuvitukseen. Jälkimmäisessä tapauksessa kyse on fiktiosta. Esseessä ei ole lähdeviitteitä eli nootteja,
mutta tavallisesti käytetty kirjallisuus merkitään loppuun osion “Kirjallisuutta” tai “Lähteet” -otsikon alle. Tämän verkkokurssin yhteydessä ei ole tarvetta merkata lähteitä. Lyhyessä esseessä ei myöskään käytetä väliotsikoita. Pidemmässä esseessä on suotavaa käyttää väliotsikoita. Tekstin luettavuuteen on kiinnitettävä huomiota käyttämällä kappalejakoa.

Esseen tarkoitus on selvittää, miten hyvin kirjoittaja on sisäistänyt ja omaksunut lukemansa, tarkoitus ei ole toistaa ulkoa opeteltua vaan tuottaa itse ajateltua tekstiä. Internetistä tapahtuva plagiointi (= kopioiminen, kirjoittaja "liimaa" yhteen erinäisiä netistä löytämiään tekstipätkiä ikään kuin olisi itse kirjoittanut tekstin) ei ole esseen kirjoittamista. Oikea internetin käyttö on sitä, että kirjoittaja sisäistää netistä lukemansa asian ja kirjoittaa asian paperille ikään kuin oman päänsä kautta suodatettuna sekä merkitsee lähteisiin käyttämänsä internet-sivuston.
 
Esseeseen on hyvä sisällyttää pohdintaa, ajatuksia ja miksi -kysymyksiä. Näiden avulla pyrit pureutumaan annettuun aiheeseen. Tällöin essee ei jää pintapuoliseksi, vaan käsittelet asioita syvällisesti. Joskus esseen aihe on annettu jo ennakkoon. Silloin sinun tulee selvittää itsellesi,  sisältääkö otsikko jotakin sellaista, joka määrittää esseen käsittelytapaa. Voi olla, että sinun pitää "vertailla", "analysoida", "selittää", "perustella" jotakin tai sitten "ottaa kantaa" johonkin väittämään. Jos et tiedä kunkin termin merkitystä, ota yhteyttä opettajaasi.

Esseen kirjoittaja pyrkii tuomaan esiin jonkin valitsemansa näkökulman tai  pointin johonkin asiaan. Tarkoituksena on se, ettei esseeseen yritetä sisällyttää kaikkia mahdollista faktatietoutta, jonka kirjoittaja muistaa tai tietää liittyvän asiaan, vaan tärkeämpää on se, että essee muodostaa oman loogisen kokonaisuutensa: siinä on siis alusta loppuun jokin “punainen lanka”. Essee muodostaa sekä kielellisesti ja ajatuksellisesti loogisen kokonaisuuden, ja kirjoittaja perustelee asiansa käyttämällä fakta-aineistoa. Edellisen pohjalta voidaan myös sanoa, että essee on sama asia kuin kirjoittajan valitsema näkökulma johonkin asiaan.Otsikon lisäksi esseen kirjoittamista suunnittelevan pitää siis miettiä, mikä on esseen keskeinen  idea tai näkökulma kyseiseen asiaan.

Hyvä essee on aina omaperäinen, eikä edellä mainittujen ohjeiden tarkoitus ole sitoa luovuuttasi. Älä siis pelkää rikkoa esitettyjä ohjeita, muista kuitenkin hyvä harkinta ja se, että esseen päämääränä on loogisen kokonaisuuden muodostama teksti.



Esseen rakenne

Essee muistuttaa asia-ainetta siinä mielessä, että sillä on oma rakenteensa, oma jäsennyksensä. Siinä on aloitus, käsittely ja lopetus. Tällä tarkoitetaan tekstin eri osien suhdetta toinen toisiinsa. Kyse on siis kaunokirjallisuudesta tutusta asiasta, jonka mukaan tekstin aloituksella vangitaan lukijan mielenkiinto tai esitellään asia; asian varsinaisessa käsittelyssä esitetään fakta-aines, jota käytetään perusteltaessa omaa pointtia, näkökulmaa tai mielipidettä (tai mikä esseen tarkoitus sitten onkaan). Lopetuksessa taas “vedetään langat yhteen”. Siihen, miten aloitus-käsittely-lopetus toteutetaan käytännössä, ei voi antaa yhdenmukaisia ohjetta, koska on hyvinkin erilaisia tapoja aloittaa  ja lopettaa jokin teksti. Seuraavassa muutama esimerkiksi tarkoitettu ehdotus, miten aloituksen-käsittelyn-lopetuksen voisi toteuttaa:

Aloitus voi olla esimerkiksi:

- ilmiön tai aiheen merkityksen toteaminen
- ilmiö sidotaan laajempaan kokonaisuuteen tai
aikaisempaan kehitykseen (jälkimmäisessä
tapauksessa: miten tähän oli tultu, mitä oli tapahtunut aikaisemmin)
- esseessä esiintuotavan näkökulman tai “punaisen langan” toteaminen
- mitä tapahtui ennen ko. ilmiötä tai asiaa
- aihetta pohjustetaan kertomalla taustoista
 

Käsittely voi olla esimerkiksi:

-aiheen varsinainen käsittely, missä kirjoittama
perustelee ajatustaan tai näkemystään faktatiedon pohjalta
- jos haetaan vastausta miksi-kysymykseen, on
historian esseessä on luontevaa taustoittaa asioita.
 

Lopetus voi olla esimerkiksi:

- yhteenveto
- kokoavan ajatuksen toistaminen
- jos kyse oli erilaisten syytekijöiden analysoinnista, todetaan kaikkein olennaisin syy
- historian esseessä viittaaminen tulevaan kehitykseen on luonteva tapa lopettaa: mikä merkitys kyseessä olleella ilmiöllä oli tulevan kehityksen kannalta

* * *

Jotta edellä oleva asia tulisi konkreettisemmaksi, seuraavassa on aihe (otsikko) ja ehdotus esseen rakenteeksi.


Esseen aihe: "Yhteiskunnallisten vastakohtien syveneminen Suomen maaseudulla 1800-luvun lopulla – ilmiasu ja syyt".

Aiheen voisi jakaa neljään (käsittelyosa on jaettu kahteen alaosaan) osaan seuraavalla tavalla.

1. Aloitus: todetaan se asia, mitä esseessä aiotaan käsitellä

2. Taustoja, syitä tai asioiden yhteyksiä: Selvitetään, että 1800-luvun alkupuolella Suomen maaseudulla elettiin enimmäkseen omavaraistaloudessa. Talonpojat muodostivat maata omistavan säädyn, mutta maaseudun tilattoman määrä oli kasvamassa ja kriisin merkit olivat näkyvissä, koska ruuan lisätuotanto ei vastannut kasvavaa väkimäärää.

3. Selvitetään kysyttyä asiaa: Miten yhteiskunnallisten vastakohtien syveneminen ilmeni ja mitkä seikat selittävät kuvattua kehitystä? Maata omistavat talonpojat muodostivat vähemmistön maaseudun asukkaista. Suomen teollisuuden liikkeellelähdön jälkeen maataomistavat talonpojat
saivat tuloja metsän myynnistä ja käyttivät saamansa varallisuuden maatalouden koneistamiseen ja elintasonsa nostamiseen. Näin ero maataomistavien ja -omistamattomien välillä sai selvästi näkyvän
piirteen. Samaan aikaan väestönkasvu sai aikaan tilattoman väestön suhteellisen määrän kasvun ja johti alenevaa säätykiertoon eli maataomistamattoman väestön lasten elinolot kurjistuivat suhteensa heidän vanhempiensa elintasoon.

4. Lopetus: Todetaan jotakin seurauksista



Takaisin sivun alkuun