Puolalanmäen lukio

Yhteystiedot

Uutisarkisto

Kuvagalleria

Informezzo

Puolalan lukion ja Puolalanmäen yläkoulun musiikkiluokkien tuki ry:n tiedotuslehti

vierailuja 25.5.2012 lähtien

Tervetuloa Puolalanmäen lukion kotisivuille!

Tiedotteita

Jakson 5 koeviikko (pdf)
Syksyn 2012 yo-kirjoituksiin ilmoittautuminen (pdf)

Kalenteri jaksoittain

Jakso 1 »

Jakso 2 »

Jakso 3 »

Jakso 4 »

Jakso 5 »

Puolalanmäestä kajahtaa - uutisia ja tapahtumia

Ranskalainen kulttuurielämys »

Bretagnen - matka 23. - 29.4.2012

Ryhmä Puolalanmäen ja Juhana Herttuan lukioiden ranskan kielen opiskelijoita vieraili Bretagnessa, pienessä Questembertin kylässä 23.- 29.4. 2012. Matkalle osallistui kaiken kaikkiaan 19 opiskelijaa ja yksi opettaja molemmista kouluista. Suomalaisille projekti oli luonnollisesti ranskan kielen harjoittelua varten, mutta ranskalaiset pyrkivät harjoittelemaan englantia. Kumpaakin kieltä siis käytettiin.

Pienelle ranskalaiselle juna-asemalle saapuu jännittynyt joukko tyttöjä ja poikia, jotka eivät tiedä tarkalleen, minne ovat menossa. Kohta jännitys vaihtuu kuitenkin poskipusuihin ja hämmennykseen. Matkalaiset ovat saapuneet vehreään, kumpuilevaan maalaiskylään. Bretagne näyttää ole-van täynnä pieniä kyliä, joissa lehmät laiduntavat ja idylliset vanhat talot ovat osa maisemaa. Jopa monet suomalaiset opiskelijat asuvat viikon eri kylissä.

Jokainen opiskelija sai tutustua ranskalaiseen kulttuuriin majoittumalla yhden tai kahden ranskalaisen perheen kodissa. Kaikki ranskalaiset ovat samalla luokalla ja käyvät lukiota. Perheet olivat yleisen mielipiteen mukaan ystävällisiä. "Oli erikoista nähdä oman vaihtarit, kun oli pitänyt yhteyttä vain Facebookin kautta. Oli jännittävää tietää, millaisia tytöt ovat", kertoo Stella Tähtinen.

Tiistaina oli vuorossa vierailu läheisellä osterifarmilla. Jokainen ainakin yritti maistaa "limanuljaskaa suolavedessä". Pahanhajuisen osterifarmin jälkeen siirryttiin kauniille näköalapaikalle. Atlantin näkeminen huumaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi, mutta synnyttää taistelutahdon. Bussissa emme ehdi olla kauaa, kun jo teemme kävelyretken meren rantaa pitkin Suiscinon linnalle. Retkeilijät saivat koululta suuret retkieväät, jotka maistuivat makoisalle. Linnassa kierreltiin, ja tehtävänä oli selvittää joitakin yksityiskohtia. "Linna oli hieno", Kim Lehtonen toteaa.

Merimaisemaa Bretagnesta

Keskiviikkona suomalaiset oppilaat saavat osallistua koulutunneille. "Fysiikkaa opetettiin Wikipediasta", naurahtaa matkalla mukana ollut Milla Heikkinen. Ranskassa on luokallinen lukio, mutta opiskelijat saavat itse valita painotuksensa, esimerkiksi kirjallisuuden tai luonnontieteet. Oppilaat käyttäytyivät tunneilla samantapaisesti kuin Suomessakin, mutta olivat rauhallisempia. Koulualueella ei saanut käyttää kännyköitä ja koulupäivät olivat erittäin pitkiä: aamu kahdeksasta jopa viiteen. Koulussa oli myös kirjasto ja asuntola, johon jotkut kaukana asuvat oppilaat majoittuvat. Joku suomalaisistakin sai kokeilla asuntolaelämää. Kouluruoka oli maksullinen. Suomalaiset vierailijat tosin saivat sen ilmaiseksi. "Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon", Heikkinen iloitsee. Ruoka oli muuten samantapaista kuin Suomen kouluruoka, mutta jälkiruoka ja alkuruoka kuuluivat myös ateriaan ja ruokaa oli muutenkin enemmän.

Matkan aikana käytiin myös kahdessa vähän suuremmassa kaupungissa. Vannes on lähellä Questembertiä sijaitseva vanha, keskiaikainen kaupunki, ja kaunis vanhakaupunki sijaitseekin keskiaikaiseen tapaan muurien sisällä. Vannesissa kuljettiin viehättäviä, pieniä katuja ja nähtiin erittäin vanhoja rakennuksia ja käytiin eräässä katolisessa kirkossa. Vannesissa matkailijat kävivät myös syömässä ranskalaisia "kreppejä" (crépe). Ne ovat suolaisia tai makeita, täytettyjä lättyjä. Nantes, jossa olimme perjantaina, on jo selvästi suurkaupungin tuntuinen, ja se onkin yksi Ranskan suurimmista kaupungeista. Siellä saimme kuulla kaupungista ranskalaisten kertomana.

Vannesin muuria

Viimeisenä päivänä jokainen sai viettää perheensä kanssa aikaa yksin ilman toisia suomalaisia. Minut vietiin vielä ystävällisesti meren rannalle, joka on täynnä simpukoita. Monet opiskelijat pääsivät myös muihin paikkoihin muina arki-iltoina, joten jokaisen kokemus matkasta oli vähän erilainen. Tuulinen ilma ja ajoittaiset sateet ovat olennainen osa Bretagnen meri-ilmaa ja sitä mekin saimme kokea.

Sunnuntaina 29. päivä lähtö kotia kohti on haikea, mutta jokainen tuntuu olevan tyytyväinen johonkin. Ranskalaiset ja suomalaiset vaihtavat poskipusut, hyvästelevät eivätkä unohda muistuttaa, että vuoden päästä tavataan taas.

Heidi Kuusela (teksti ja kuvat)

Camiksen kuoromatka Versmoldiin »

Kamarikuoro Camiksen kuorolaiset tekivät huhtikuun lopulla viikon kestävän kuoromatkan Saksan Versmoldiin. Matkalle osallistui 47 oppilasta ja viisi huoltajaa. Bussimatka Ruotsin ja Tanskan halki kesti yöpymisineen kaksi päivää. Perillä Versmoldissa kuoro majoittui isäntäperheisiin. Matkan kohokohtia olivat neljä esiintymistä, joista merkittävimmässä esiinnyimme yhdessä saksalaisen kuoron Christophorus-Jugendkammerchorin kanssa.

Ensimmäisenä kappaleena lauloimme yhteislaulun saksalaisen kuoron kanssa. Laulu kaikui kauniisti ja juhlavasti Versmoldin kirkossa. Yhteisesityksen jälkeen siirryimme määrätyille paikoillemme ja odotimme, kun saksalainen kuoro esitti omat kappaleensa. Heidän kuoronsa oli tasokas, ja jokainen ääni oli täysin kirkas ja puhdas.

Versmoldin keskustaa

Meidän kuorollamme oli kaksi Rautavaaran puheteosta, joissa käytettiin saksalaisia persoonapronomineja ja määrää ilmaisevia sanoja. Oli jännittävää katsoa, millainen vastaanotto tällaisilla teoksilla olisi, kun yleensä kirkkokonserteissa on vain latinankielisiä, hengellisiä kappaleita. Kirkkokonserteissa kappaleiden välissä ei ole tarkoitus taputtaa, mutta kun olimme saaneet puheteokset loppuun, yleisö nousi taputtaen seisomaan. Se oli hieno tunne, etenkin kun monet kuorolaiset olivat olleet hyvin epävarmoja juuri näistä teoksista.

Paikallista kevätmaisemaa

Lauloimme yhteensä kymmenen kappaletta. Yleisö piti esityksistä, sillä kun olimme jo laulaneet encoren, kuulijat olisivat vielä halunneet lisää. Illalla suurin osa saksalaisista kuorolaisista ja meistä suomalaisista kokoontui vielä ravintolaan viettämään iltaa joksikin aikaa. Seuraavana päivänä olisi taas aikainen herätys.

Toisen kerran esiinnyimme sunnuntain jumalanpalveluksen yhteydessä. Esitimme taas yhteiskappaleen toisen kuoron kanssa ja pari omaa kappaletta.

Monumentti Versmoldin läheisessä kaupungissa, jonne teimme päiväretken

Ohjelmaamme sisältyi myös käynti Münsterissä. Münster on Versmoldia lähinnä sijaitseva suurkaupunki, jossa on lähes 280 000 asukasta. Se on kuuluisa kauniista arkkitehtuuristaan ja sitä pidetään Pohjois-Saksan kulttuurikeskuksena. Matkaoppaaksi saimme Hans-Ulrichin Henning, joka on hyvin arvostettu kuorojohtaja ja toimii myös meidän isäntäkuoromme johtajana. Hans-Ulrich kiersi kanssamme ympäri Münsteriä ja näytti kauneimmat kirkot ja kertoi joitain historiallisia faktoja kaupungista. Lopuksi meille jäi vielä vapaa-aikaa ostoksien tekoon ja kaupunkiin tutustumiseen.

Münsterin kaupungin yliopistorakennus

Matkamme loppupuolella tutustuimme petolintuesitykseen, johon tuli meidän lisäksemme siis myös saksalainen kuoro. Petolintuesityksessä oli koulutettuja siivekkäitä, pienistä haukoista aivan valtavan kokoisiin kotkiin. Esitys oli vaikuttava sillä linnut olivat hyvin lähellä koko ajan. Niitä meni yleisön päiden päällä ja joukossa. Maisemat katsomosta olivat huimat, sillä allamme avautui idyllisen kaunis ja kumpuileva peltomaisema, jonka yllä kotkat liitelivät. Esityksen aikana satoi kaatamalla, mutta loppupuolella oli kaunis ja aurinkoinen ilma. Monet ehtivät silti kylmettyä ja se kostautui myöhemmin Malmön esityksessä.

Paluumatkalla kuoromme tutustui vielä pikaisesti Malmön musiikkikorkeakouluun. Eräs opettaja piti meille opastetun kierroksen ja kertoi erilaisia opintomahdollisuuksia heidän koulussaan. Lopuksi esitimme kolme kappaletta, jotka onnistuivat hyvin, vaikka moni kuorolainen oli vilustunut ja siksi emme ollut aivan parhaimmillamme, mutta yleisö piti esityksistä.

Saksan ja Tanskan välinen ylitys lautalla tulomatkalla.

Matka oli hieno kokemus koko Camikselle. Nyt jäämme odottamaan saksalaisten ystäviemme vastavierailua Turkuun.

Emma Virtanen (teksti ja kuvat)

Sofia Tiira voitti vuoden 2012
Pikku-Finlandia-kilpailun.
Sofia Tiiran henkilökuva (pdf)

Avajaisvastaanotto Puutarhakadulla »

Musiikkia ja nostalgiaa

Vuonna 2010 alkanut Puutarhakadun koulutalon remontti saatiin vihdoin päätökseen. Uudistuksen kunniaksi 13.4. järjestettiin avajaisvastaanotto, johon oli kutsuttu koulun entisiä opettajia ja oppilaita. Paikalla olivat myös koulun nykyiset opettajat niin lukion kuin yläkoulun puolelta sekä edustajia koulutoimen hallinnosta. Suurelle yleisölle ovet olivat avoimet koko päivän. Puolalanmäen lukion rehtori Jouko Kauppinen ja Puolalan yläkoulun rehtori Tuomas Nousiainen tervehtivät vieraita juhlatilan aulassa.

Jouko Kauppinen ja Tuomas Nousiainen tervehtivät vieraita.

Avajaisjuhlan ohjelmaan sisältyi uudistetussa rakennuksessa kiertelyä, musiikkiesityksiä ja puheita. Kahvitarjoilun ja kuulumisten vaihtamisen lomassa Henriikka Hakala viihdytti vieraita pianomusiikilla. Myöhemmin Tuomas Nousiainen piti puheen, jossa hän kertaili koulun historiaa ja remontin vaiheita. Lisäksi ohjelmaan kuului yläasteen musikaaliryhmän esitys, joka sai raikuvat aplodit.

Henriikka Hakala

Koulun entiset opettajat ja oppilaat palasivat muistoissaan omiin kouluvuosiinsa ja kertoivat mietteistään koulun uudistuksesta. Entisen venäjän ja saksan opettajan Marja Soinin mielestä uudistus on onnistunut, sillä mitään radikaalia muutosta ei tehty ja rukousaula säilyi melkein samanlaisena. Nykyiseen verrattuna luokkahuoneet olivat paljon pienempiä vaikkakin oppilasryhmät olivat melkein kaksinkertaiset. Suunnitelmat koulun peruskorjaukseksi ovat olleet vireillä vuosikymmeniä. Soini muistaa vieläkin, kun koulu pääsi korjaussuunnittelun listalle. "Siksi on hienoa, että vihdoin kolmenkymmenen vuoden odotuksen jälkeen Puolalanmäen koulu on saanut uuden, raikkaan ilmeen", Soini sanoo.

Maria Soini muisteli opettamisvuosiaan hymy huulilla.

Vuonna 1965 ylioppilaaksi valmistunut Leena Koikkalainen on tyytyväinen entisen opinahjonsa uudistukseen. Hän ihailee, kuinka rakennuksessa on pystytty säilyttämään sen vanhanaikaisia piirteitä. "Muuten rakennus on onnistuttu siirtämään nykyaikaan", Koikkalainen sanoo. Ulkomuodon lisäksi myös koulun opetusmetodit ovat muuttuneet. Koikkalainen huomauttaa, että ennen opettajilla oli enemmän auktoriteettia. Lopuksi Koikkalainen kertoo, että Puutarhakadun avajaisjuhla on ollut nostalginen kokemus.

Leena Koikkalainen nautti nostalgisesta tunnelmasta.

Puolalanmäen koulu oli alun perin rakennettu uusrenessanssia noudattaen arkkitehti Florentin Granholmin johdolla. Remontissa on pyritty säilyttämään koululle ominainen tyyli eikä koulun ulkokuori ole muuttunut. Rakennuksen A-puolelle siirtyivät lukion historian ja äidinkielen luokat. B-puolella sijaitsevat nykyään fysiikan, kemian, maantiedon ja biologian luokat. Muutoksen kokivat myös koulun varastotilat, vessa- ja suihkutilat sekä liikuntasali, jossa pidetään ylioppilasjuhlia ja muita tilaisuuksia.

A-puolen uudistunut värimaailma jäljittelee alkuperäistä väritystä. Koulun seiniltä löytyy muun muassa tumman oranssin ja valkoisen värin sekoituksia.

Rimma Novikova (teksti), Reetta Siekkinen (kuva)

Historian ryhmä kävi Tukholmassa »

Stipendirahasto karttui »

Opiskelu

Lukioon pyrkiminen

Ladattavia tiedostoja

Linkkejä