keskiviikko, 05 helmikuu 2014

Kettusen renkaanjäljissä

Kirjoittanut 

Suomen kielen tutkija Lauri Kettunen sai apurahan ja osti moottoripyörän. Hän kiersi 1900-luvun alkupuoliskolla keräämässä näytteitä suomen kielen murteista ja sukukielistä. Hänen nimensä on kaiverrettu Tarton yliopiston kunniatauluun. Hän on eräällä tavalla idolini.

Itsellänikin on moottoripyörä ja matkustan sillä Itämeren pohjois- ja eteläpuolella paljonkin. Opetan tällä hetkellä Tartossa suomen kieltä. Nimeni ei ole Tarton yliopiston seinällä. Enkä tiedä, olenko kenenkään idoli.

Sata vuotta myöhemmin teen myös keruutyötä – kerään töitä ja kokemusta. Olen aina ollut perso uusille haasteille ja niitä on opettajuuteni alkutaipaleelle kertynyt kosolti.


Suzuki vs. Google – etäopettajan helppo valinta

Opetin syksyllä 2013 Berliinissä sijainneesta kotitoimistostani suomen kieltä kahdelle Tartossa asuvalle lukiolaiselle. Suomen ja viron välinen kielisilta rakennettiin Saksan kautta; ensin Skypen, myöhemmin Google Hangoutsin avulla. ”Hangoutsissa on todella hyvä äänenlaatu ja se on vähän vakaampi kuin Skype”, analysoi toinen ykkösvuoden opiskelijoistani, Kalle Nieminen.

Kahden viikkotunnin aikana olemme keskittyneet erityisesti opiskelijoiden kirjallisen viestintätaidon parantamiseen. Tässä työssä Google Hangoutsin lisäksi Google Documents on säästänyt polttoainekuluja sekä opettajan ja oppilaiden hermoja. ”Google Drive on aivan loistava idea, koska sillä voi käsitellä niin Wordin, Open Officen kuin Adoben tiedostot”, hehkuttaa Kalle.

Kolmen kuukauden kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Jaamme opiskelijoitteni kanssa edelleen tekstit Google Drivessa, vaikka viimeiset tunnit ovatkin olleet lähiopetusta. Opiskelijat ovat huomanneet, että Documentsia voi hyödyntää etäopetuksen lisäksi niin tavallisilla tunneilla kuin tulevalla työuralla. ”Drivessa on hyvää se, että kaikki osallistujat näkevät samat asiat samaan aikaan”, lisää Yasmin Kerttunen.

Perinteisiä ongelmia on toki ollut. ”Ei olla päästy luokkiin, netti ei aina toimi ja yhteys pätkii”, Yasmin muistelee. Kalle toistaa opettajillekin tutun ilmiön: kotona ohjelmat toimivat hyvin, koulussa vasta oppitunnin jo loputtua. ”Mulla on aika paljonkin kokemusta etäopetuksesta. Aina vapaa-ajalla yhteydet toimii, mutta en ymmärrä, miksei tekniikka pelaa tunnilla niin hyvin.” Etäopettajan mahdollisuus improvisoida ja muuttaa tunnin kulkua on rajatumpi, mutta tekstipohjainen opetus on korvannut siedettävästi videon ja äänen puuttumisen. Chatissa kahden opiskelijan ohjaaminen sujuu tietenkin joustavammin kuin yliopiston massaluennon pitäminen.

JK opiskelijat
Kalle Nieminen ja Yasmin Kerttunen äidinkielen tunnilla Miina Härma Gümnaasiumin tietokoneluokassa.

Tartossa opiskeleva kaksikko näkee tulevaisuudessa haasteita, mutta myös lupauksen paremmasta. ”Virossa on hyvät tietotekniset valmiudet, mutta opettajat eivät osaa vielä hyödyntää niitä. Opettajankoulutukseen pitää panostaa lisää”, huomauttavat molemmat.


Berliinistä Tarttoon – ja vähän vielä pitemmälle

Etäkoulu Kulkurissa opiskelee noin 200 suomalaista. Sain kunnian aloittaa seitsemäsluokkalaisten äidinkielen opettajana marraskuussa 2013. Itämerellä – reittimatkalla Helsingistä Tallinnaan – syntyy kurssipaketti uutisesta, johon oppilas Kaliforniassa tai Australiassa käy seuraavana päivänä tutustumassa. Tekstipohjainen, kuvin ja videoin höystetty kurssimateriaali on auttanut ylläpitämään ulkosuomalaisten lasten suomen kielen taitoa jo vuosia.

Suurin osa opetuksesta on sitä, että opettaja valmistelee kurssin, minkä jälkeen hän vastailee oppilaiden kysymyksiin ja antaa tehtävistä palautetta. Erilainen, mutta erittäin hieno kokemus on ollut etätunti oppilaiden kanssa. Kahtena tammikuun lauantaina pääsin tutustumaan oppilaisiin, jotka siihen asti olivat olleet lähinnä vain nimiä sähköpostin lähettäjäkentässä. WeBexillä avattu yhteys toimi ilman minkäänlaisia ongelmia. Fiksut oppilaani ylittivät aikaero-ongelmatkin; ei myöhästymisiä. Australiassa oltiin jo menossa lauantaisaunaan, kun Slovakiassa suunniteltiin lasketteluretkelle lähtöä aamupalan jälkeen. Maailma on kutistunut; se mahtuu jo 7-tuumaiselle näytölle.


Opetus muuttuu, mutta miten?

JK 
Etätunti Berliinin Schönebergin kahvilassa kotitoimiston nettikatkon takia. Google Hangoutsin kanssa ei ollut ongelmia, mutta opettajan puhe ei sopinut kahvilan tunnelmaan. Chat-toiminto pelasti tunnin.

Opettajalta odotetaan paljon – välillä jopa mahdotonta. Näen, että tietojen, taitojen ja resurssien jakaminen vie parempaan huomiseen. Koulussa tulee jatkossakin olemaan opettajia, se on nyt myös tutkimuksella todettu. Mutta koulun tulee avata ovensa monipuolisemmalle asiantuntijuudelle. Tämä onnistuu sisäiset ja ulkoiset rajat ylittämällä. Erilaisilla etäratkaisuilla voidaan häivyttää tilanne, jossa opettajan tulisi osata kaikki – aivan kaikki.

Olen huono tunnustamaan rajallisuuteni, olenhan vielä nuori ja hullu. Ajoin henkilöautolla 1500 kilometriä Tartosta Berliiniin vuorokaudessa – ja tulin kolmen kuukauden jälkeen samalla tavalla takaisin. Paluumatkalla piti vielä vaihtaa talvirenkaat alle Puolan ja Liettuan rajalla. Hyvä ystäväni, Reino Lemmetyinen, on useasti muistuttanut minulle: ”Viisaat pitävät maailman pystyssä, hullut vievät sitä eteenpäin.” Uskon, että paras ratkaisu opetuksellisen vallankumouksen aattona onkin vetää molempiin suuntiin. Moottoripyörällä pysyy hitaassa ajossa helpoiten pystyssä, kun kevyen kaasun lisäksi käyttää takajarrua. Tasapaino – ja tulevaisuus – löytyy samalla tavalla myös opetukseen.

 

Juhani Koivuviita
Suomen Viron-instituutin ohjelmapäällikkö
Etäkoulu Kulkurin verkko-opettaja
ECEC Management Group OÜ:n konsultti

 

Luettu 2400 kertaa Viimeksi muutettu keskiviikko, 05 helmikuu 2014

Jätä kommentti

Muista täyttää kaikki pakolliset tiedot (*) . HTML-koodi ei ole sallittu.